maanantai 22. tammikuuta 2018

Espanjassa osa 2

5. Päivä

Sami oli tehnyt aamupalaksi pomppuleipää pekonilla ja kananmunalla. Oli tosi hyvää ja kerrankin tukeva aamupala. Käveltiin rantakadulla kohti Sea lifeä. Yllättävän paljon porukkaa kadulla oli, vaikka turistikausi olikin ns. ohi. Kun äiti yhtäkkiä päätti, että jäädään tähän ravintolaan x (joka muuten oli täpötäysi), todettiin vaan Samin kanssa, että me jatketaan kävelyä. Minua vähän ärsytti täyteen ravintolaan tunkeminen ja jatkettiin Samin kanssa siis satamaan. Kierreltiin siellä vähän. Hauskaa, että aika moni paikoista oli vieläkin samoja kuin ennen. Esim. se kauppa, mistä ostettiin Samin kanssa meidän kihlasormuksemme. Emme ole oikeastaan uskonnollisia Samin kanssa, eikä avioliitto ja häät oikein merkitse kummallekkaan mitään, joten sen takia ei olla jaksettu vaivautua minkään tuollaisten juttujen kanssa. Meille kihlasormukset meinaavat sitoumusta, emmekä tarvitse mitään ylimääräisiä pappeja tai muita sitä määräämään. Meni hieman ohi, mutta joo. Päivä oli aika kylmä ja käytiin huikkaamassa lasi vettä puokkiin. Jätettiin kyllä tippiä enemmän melkein kuin tuo lasillinen maksoi. Lol. Odoteltiin siinä ja viimein Kattu, Meital ja Zenalias saapuivat, että päästiin Sea lifeen. Äiti oli jatkanut matkaa Mammalle ja Vaarille.

Käveltiin aika nopeasti juttu läpi. Rauskujen altaalle oli laitettu pleksit, ettei niitä voi koskea. Ihan hyvä, koska niiden pinta jne. Lapsena lutrailin rauskualtaalla ja silittelin niitä. Altaan pohjassa oli myös joulukuvaelma, tosin Jeesus lapsi oli tyrkkäisty seimestä rauskujen toimesta naamalleen hiekkaan. Joulukoristeista puheenollen. Espanjassa niitä riitti. Joissain paikoissa oli tosi isojakin joulukoristeita ja hotellissa niitä oli myös paljon (ei tietenkään huoneistoissa).
Sea lifessä oli makeinta joku iso japanilainen hämähäkkirapu ja meduusat. Haluaisin huoneen, joka olisi kuin veden alla ja katossa roikkuisi meduusalamppuja ja -koristeita. Se olisi makeeta. Sea lifen katolla myös oli paikka parilla saukolla jotka huusivat ylisöpösti ruokaa heti kun ne näkivät ihmisiä. Toisaalta on makeeta nähdä kaloja tankissa, mutta toisaalta mietin olisivatko no onnellisempia merissä. Nämä ovat aina vähän tämmöisiä kysymyksiä omalla kohdallani. Meressäkin on omat vaaransa ja harminsa.



Meital ja Zenalias olivat sen verran hitaita, että tekstasimme heille menevämme edeltä. Käveltiin Mammalle ja Vaarille että oltaisiin äidin kanssa käyty "kiinakaupassa" (jossa siis kuuleman mukaan tehdään löytöjä), mutta se oli kiinni. Emme jaksaneet Samin kanssa enää mennä takaisin Mammalle ja Vaarille (koska, doh, ensinnäkin NÄLKÄ) ja kävelimme kaksitaan takaisin hotellille päin. Siinä oli kyllä tosi kiva jutella Samin kanssa ihan kaksistaan ja olla rauhassa. Täytyy sanoa, että olen tosi onnekas kun minulla on noin ihana mies.

Myöhemmin menimme tesmaamaan alakerran hotellin raflaa, paitsi Sami, jolla oli migreeni :(. Toin hänelle sieltä sitten myöhemmin pitsan. Alakerrassa vähän jännitti taas syöminen ja tilailu. Tykkäsin kyllä early bird menusta jossa sai ruuan hyvään hintaan. Alkupalaksi söin tomaattikeittoa joka oli tosi hyvää, mutta en uskaltanut syödä liikaa, varsinkin kun taistelin samalla huonoa oloa vastaan. Pääruuaksi söin beef burgerin (joo, aikapaljon roskaruokaa mokomalla matkalla :x) joka oli parasta mitä olin siihen mennessä matkalla syönyt. Siinä kohtaa huono-olokaan ei ollut niin paha kun söi pienissä määrissä kerrallaan. Melkein kaikki muut meidän seurueessa maistoivat miekkakalaa. Maistoin myös pienen palan ja se oli ihan hyvää. Vaarini tykkää miekkakalasta. Kun palattiin huoneeseen, oli Samillakin onneksi parempi olo ja pelattiin vähän hirsipuuta.

6. Päivä - voiton puolella jo

Olen jostain syystä saanut päähäni, että haluan LUKEA Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjan. Leffasta tykkään ja katsoin sitä myös Espanjassa espanja dubilla. Aika huvittavaa. Kirjastossa siellä Espanjassa olisi myös ollut suomeksi tuo kirja (Mamma tietää ja sanoi näin), mutta en sitten minään päivänä kerennyt/muistanut siellä kirjastossa käydä. Sen nyt olisi voinut lukea muutamassa päivässä. Sain sitten Mammalta lainaan jonkun Maria Kallio -kirjan (taisi olla Harmin Paikka?). Se oli ihan mielenkiintoinen, vaikka dekkareita en ihan kauheasti jaksakkaan lukea. Paitsi siis harvoin.

Oltiin kapinallisia ja mentiin Samin kanssa ihan vain kahdestaan koko päivä. Muut muistaakseni menivät Mammalle ja Vaarille. Käytiin Samin kanssa ostamassa törkykalliista turistikaupasta (koska muutakaan ei oikein ollut avoinna) hänelle paita ja yhteinen rantapyyhe. Se on hyvä pyyhe varsinkin sen takia, että se on niin iso. Minun piti ottaa kotoa rantapyyhe mukaan, mutta en muistanut sitten enää hetkenä x. Minulla on espanjasta ostettuja pyyhkeitä nimenomaan ranta käyttöä varten. Niitä olen Suomessa kiikutellut rannoille mukaan.

Happy hour
 Mentiin Samin kanssa istuksimaan rannalle ja puhuttiin Wowista. Syötiin paahtoleipää taasen hotellilla (koostuiko ruokavalioni kokonaan roskaruuasta ja paahtiksista?) ja katottiin Modern Familyä. Muut tulivat takaisin aika myöhään. Mentiin Samin ja Zenaliaksen kanssa happy hourille. Join siellä tietty vain kokista, koska en oikein juo alkoholia. Keskellä happy houria tuli viesti, että nyt syömään tortilloja. Koska meillä kuitenkin oli juotavaa, juotiin ne loppuun. Huoneille kun päästiin, niin meille oli jäänyt vain kämäiset yhdet tortillat :(. Ikävää sillain nälkäisenä, että on kämmenen verran syötävää. Bleh. Että hirveästi ei tullut syötyä mitään sinä päivänä. Mentiin partsille sitten kolmisteen hengaamaan ja puhuttiin kaikkea shaiba laibaa. Se oli kivaa. Mietin ensin, että onko surullista, että paras asia koko matkassa on se, kun pääsee puhumaan paskaa porukassa parvekkeella, mutta sitten totesin, että ei, onhan se kiva viettää porukassa aikaa. Paahtis on hyvää, mutta harmi, ettei se oikein täytä. Iltaisin ja aamuisin siis helposti tuli nälkä. Kuudennen päivän ruokani oli aika onneton, 4 paahtista, vanukas, tortilla ja sipsiä vähän. Päiväkirjassa harmittelin, että oli kyllä ikävää saada niin vähän ruokaa, varsinkin kun sen kävi ostamassa itse. Kaupassa käyminen oli melkein joka päiväistä lähinnä veden takia.


7. Päivä

"Fuge" päivä, eli olisi pitänyt lähteä Fuengirolaan ostoskeskukseen shoppailemaan. Meital kuitenkin oli niin kipeä, että jäätiin pitämään seuraa Samin ja Zenaliaksen kanssa. Rupateltiin ja pelailtiin meidän tableteilla ja 3ds:illä. Se oli ihan kivaa vaan olla ja ottaa rennosti.

Äitin ja Kattun palattua shoppailusta mentiin alakerran ravintolaan syömään Mamman tulevien synttärien kunniaksi. Söin cecar salaattia (joka oli jotenkin tosi mautonta?) ja sen saman beef burgerin kun se oli viimeksi ollut hyvää. Sami ja Zenaliaskin ottivat saman, tosin meiltä ei kysytty tarjoillessa ollenkaan pihvien kypsyyttä, joten meidän kolmen pihvit menivät sekaisin. Taisin saada mediumin, vaikka olin tilannut kypsän ja toiste päin. Ei kuitenkaan niin kauheasti välitetty siitä, vähän vain. Kun oltiin syöty, niin istuessani siinä, tuntui kuin olisin ollut jossain laivassa, mikä oli tosi outoa, sillä muutaman kerran hotellilla tuntui vähän huone keinuvan. Epäilen suoraan, että kyse olisi voinut olla jonkin sortin nestehukasta, koska kun yleensäkin juon aika vähäsen, niin Espanjassa join vielä vähän vähemmän, varmaankin juuri sen takia, ettei koko ajan kaupasta tarvitsisi hakea juomavettä. Tai sitten selkäni oli niin jumissa ettei veri kiertänyt kunnolla.

Siellä samalla Vaarini sitten kysyi, että jos joku meistä haluaisi ottaa tehtäväkseen kirjoittaa hänen elämästään "vielä kun ajatukset kulkee". Tämä pyyntö tuli vähän puun takaa, vaikka näin myöhemmin mietittynä mokoma vaikuttaa ihan luonnolliselta. Pöytäseurueestamme (lähinnä siis siskoja ja äitiä katsellen) ei ihmiset vaikuttaneet kauhean kiinnostuneelta tehtävään, mutta minua se kiinnosti ja mainitsin siitä Vaarille. Kyselin häneltä vähän, asiaan liittyviä, ja ehdotin, että kun he saapuvat taas Suomeen, voitaisiin sopia aikoja ja tulisin "haastattelemaan" häntä heidän luokseen vaikka päiväksi muutaman kerran kuussa. Pohdin jo, että helpointa olisi ottaa jonkin sortin nauhoitus väline ja sitten kirjoittaisin kuunnelman koneelle ja kirjoittaisin puhtaaksi. Mielestäni se vaikutti kiinnostavalta. Otan varmaan asian taas puheeksi, kun he saapuvat Suomeen joskus keväällä.


8. Päivä - Päivä, jolloin Suomi oli 100 v.

Nukuin huonosti ja heräilin äidin ärsyttävän kuuloisiin kännykän piippauksiin koko ajan. Pelailin Love Liveä, koska kiukutti ja silloin tuli joku spämmi viesti Suomen synttäreistä niin että failasin biisin. Melkein kaikki muut hehkuttivat, että jee Suomi täyttää 100, mutta itseäni ei hirveästi juhlituttanut tämä vuosi, kun hallituksen leikkelyt kohdistuivat jo valmiiksi köyhiin. En halua oikeastaan muistella viime vuotta juurikaan.

Päivä meni hengaillessa, BK mätöillä ja happy hourilla käymisestä yms. Happy hourilla minulle tuli valitettavasti huono-olo ja palasin hotellihuoneelle (yllätys). Ennen HH:ta katselimme linnan juhlia, joihin kyllästyttiin Meitalin kanssa ja siksi mentiin happy hourille. Pohtimiseni illalla olivat tasoa "ovatkohan kissat meille vihaisia kun päästään kotiin" ja "olenko jotenkin huonompi ihminen kun en oikein pysty juomaan alkoholia / johtuuko sosiaalisesta tilanteesta huono-olo alkoholin kanssa".

9. Päivä

Heräsin kahdeksan aikaan aamulla kun yläkerran huoneistossa alettiin remppaamaan. Fiilis oli aika ":.)))))". En käsitä, että jos hotellissa pitää alkaa remppaamaan, miksi se pitää aloittaa noin aikaisin? Söin aamupalaksi suklaavanukasta ja kermavaahtoa. Siis, tuo matka oli kyllä yksi rappioruoka reissu. Oudon aamupala valinnan jälkeen mentiin ostamaan tuliaisia muutamille henkilöille, esim. kissavahdeille. En yhtään ihmetellyt ylävatsakipua tuollaisen roskan syömisen jälkeen. Saattoi se olla närästystäkin, en tiedä miltä närästys tuntuu. Ostoksien jälkeen menimme rannalle istuksimaan ja juttelemaan. Puhuttiin, että jos joskus vaikka lähtisi Japaniin. Itse pohdin, että haluaisin varmistaa että niin pitkälle lennolle sitten olisi mukavat penkit, koska tuo Norwegianin sillilaatikko oli ihan karmea kokemus. Kävin uittamassa varpaita vedessä ja mentiin sitten syömään kun oltiin dumpattu matkamuistot huoneille. Menimme syömään samaan paikkaan missä oltiin silloin yksi päivä käyty syömässä ja otettiin kaikki samaa ruokaa mitä Zenalias oli silloin ottanut, se kana-annos. Se oli ihan hyvää. Sami ja Zenalias jäivät ottamaan selvää parista drinksusta ja minä, Meital ja Kattu mentiin kaupassa käymään. Sieltä ostin itselleni melocotonia kotiin ja sen viinipullon. Kattu osti ihan älyttömästi "joulusuklaata" eli suklaata, mitä Mamma ja Vaari tuovat aina Espanjasta joululahjaksi meille. Se on vähän niin kuin perinne.

Poikien drinksut
Jouluvalot ja lippu
Aurinko alkoi kohta laskea ja Meital halusi kuvata timelapse videon, joten juostiin hotellihuoneelle ja alas rantaan. Siellä sitten oltiin ja pojatkin tulivat sinne. Kun oltiin kuvailtu niin pojat lähtivät happy hourille. Olin kahden vaiheilla ja sitten myöhemmin liityin seuraan kokista juomaan. Mentiin sen jälkeen pelailemaan biljardia.




10. Päivä, josta en kirjoittanut mitään vihkoon

Lähtöpäivä oli aika kaivattu. En muista siitä paljoa. Taksikuskit kyytsäsivät meidät lentokentälle hurjaa vauhtia ja toisessa autossa kulkeneet olivat pahoinvoivia sen jälkeen. Lentokentällä minulla alkoi olla vähän päänsärkyä. Toivoin vain, että pääsisin pian koneeseen ja kotiin. Söimme vähän sämpylää kentällä ja sitten menimme odottelemaan koneeseen pääsyä. Lopulta päästiin koneeseen ja lento tuntui kyllä tosi pitkältä. Yritin nukkua ja kuunnella musiikkia, mutta ei siitä lopulta tullut mitään. Joku 40 minuuttia ja sain mp3:seni biisit kuunneltua. Yritin myös lukea, mutta jostain syystä minulle tuntui tulevan vähän matkapahoinvointia siitä? Autossa tämä ei olisi tullut yllätyksenä, mutta että koneessa? Varsinkin kun menomatkalla ei ollut mitään kummempia lukemisen kanssa. Matka lukemiseni muuten oli taas kerran Matkalla nörttiyden ytimeen. Halusin nähdä, että näenkö asioita nyt eri tavalla kun olen itsekin pelannut DnD:tä. Kun sai tilata ruokaa, otin toastin, koska se näytti herkulliselta kuvassa. Kuitenkin saadessani sen eteeni sain pettyä. Se oli paahtis joka oli kuin käytetty mikrossa kinkun ja juuston kanssa. Muuten ei olisi varmaan ollut ongelma, mutta se maistui kuin voi olisi mennyt pilalle. En pystynyt syömään juurikaan ilman että olisin meinannut oksentaa. Sen sijaan Kattun ottama stroganof oli ihan hyvän näköistä ja sain siitä vähän myös. Kattu oli menossa suoraan koneesta Anatuden keikalle, mutta lennon aikana mahdollinen korvatulehdus pilasi hommelin. Kun kaksi tuntia oli kulunut (ja minä luulin, että kohta oltaisiin perillä) tuli kuulutus, että tosiaan kahden tunnin ja kymmenen minuutin päästä oltaisiin Suomessa.

Loppumatka oli tuskaa, koska en voinut lukea enkä katsoa näytöltä tulevaa Modern Familyä matkapahoinvoinnin takia. Siis yritin katsella sitä näyttöä ja vaikka en lukenut edes tekstejä huonon olon aalto oikein pyyhkäisi. Yritin katsella ikkunasta ulos, mutta minun paikaltani siitä ei oikein ollut hyötyä. Tuo oli yksi elämäni inhottavimmistä neli tuntisista. Se huojennuksen määrä kun kuulutettiin, että kohta alettaisiin laskeutumaan. Ja varsinkin se, kun päästiin koneesta! Sami osti minulle Tuplan masiinasta, etten ihan olisi henkeäni heittänyt siihen paikkaan. Mikä ihana mies. Kun tultiin ulos, hengitin syvään Suomen ilmaa. Vitsi, vaikka oltiin lentokentällä, olin ihan "voi miten raikasta ilmaa!". Äidin mies oli meitä vastassa ja ajoi meidät kotiin. Toivottiin kovasti, että Appi ja hänen naisystävänsä olisivat jättäneet jotain pientä kaappiin kun tultaisiin kotiin. Olin tosi pahoinvoiva ajomatkan ajan ja kotipihalla pohdinkin, että oksennanko pihalle vai en. Päästiin kotiin sisälle ja siellä odottivat kissa vahdit ja meidän yllätykseksemme meidän arempi kissa joka selkeästi tykkäsi nyt myös muista ihmisistä, varsinkin kun sille oli annettu ruokaa. Kissa oli hetken että "Hetkonen, oliks nää ne kaks mun ihmistä" ja silloin alkoi kova kehrääminen ja puhe. Kotiin paluu oli ihanaa. Varsinkin kun sain buranaa pään särkyyni. Hassu juttu, otimme kokonaisen burana levyn reissuun mukaan vaikka eka olimme, että ei kai koko levyä tarvitse, mutta loppujen lopuksi levy oli tyhjä matkan lopuksi, lähinnä ehkä eniten noiden meidän kipeiden potilaiden vuoksi. Vielä ihanampaa oli kun Appi ja hänen naisystävänsä olivat käyneet kotipizzan kautta ja tuoneet meille pizzan iltapalaksi ;_;. Kun on koko päivän melkein syömättä, niin moinen ele on oikesti kuin maailmanlopun pelastus. Rupateltiin ja annettiin meidän tuliaiset ja kiiteltiin maat ja taivaat, että kun olivat katsoneet meidän kissojen perään. Sitten jäätiin kahdestaan Samin kanssa ja herkuteltiin pizzalla. Koska oli jo ilta, niin päästiin nukkumaan melkein heti.

Muutama Nyyti kuva loppuun




Sellainen oli meidän reissu. Ei ehkä mikään paras lähinnä noiden sairastelujen takia, mutta hyvä arjen keskeyttäjä. 

1 kommentti:

  1. Ihanaa päästä nojatuolimatkalle etelän lämpöön! Kateeksi käy!

    Tulipa mieleeni haaveistasi meriteemaisesta huoneesta, että entisessä koulussani oli merenalainen vessa. Se oli alareunastaan ihan tumma ja vaaleni kohti kattoa "pintaa kohti". Peili oli sirpaleista seinälle koottu niin, että se vaikutti lähtevän kattovalon auringosta. Vessanpytyn takana väijyi maalattu mureena ja käsipyyhekoukut olivat merihevosen muotoisia. Se oli hurjan kaunis ja hienosti toteutettu, mutta kylmä ja ahdistava muutoin. Siellä käytyä paleli kesäkuumallakin.

    VastaaPoista