sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ajassa taaksepäin pieni hetki

 Toisin sanottua muutama loppukesän kuva joita en ole saanut postattua :D. Olen ollut ihan saakelin laiska tekemään nukkejen kanssa mitään vähään aikaan (jos vaatteiden vaihtoa ei lasketa). Tuntuu että joka päivä on jotain ettei kerkeä tarpeeksi pitkiksi hetkiksi keskittyä nukkeihin. Nukkejen kanssa yleensä haluan, että viettämäni aika ei ole millään tavalla kelloon sidottuna tai että tietyn ajan päästä pitäisi tehdä jotain. Toisin sanottuna haluaisin että nukkeiluaikani olisi mahdollisimman stressitöntä ja rauhallista. Olen muutamissa tapauksissa joutunut kiireessä korjaamaan nukkekamani tai pukemaan nukkeni kun on pitäny lähteä kaupungille tai alkaa raidaamaan, eikä se ole kivaa että hutiloiden pitää peruukit asetella jne. Azoneiden kanssa tosin on vähän eri ehkä kuin hartsisten jossei pukemista lasketa. Hitomin ja Nyytin voi aina tosi helposti ja nopeasti napata mukaan ja käydä ulkona räpsimässä pikaisestikin jos huvittaa. Niinkuin nämä alla olevat kuvat on otettu.






 



Vähän suttuinen selfiekuva.

Kun päätin huoltaa Harukan, en arvannut miten paljon päänvaivaa mokoma aiheuttaisi.


Ensinnäkin purkaminen oli vähän vaikeaa. Langat olivat menettäneet kaiken joustavuuteensa joten s-koukkujen irroittaminen oli aika työlästä. Ennen pesua revin myös kaikki suedaukset pois, koska ne lähinnä enää olivat pelkkiä sileitä lituskoita ilman minkään näköitä kitkaa.


S-koukkujen kanssa pelleilystä koitui myös ikävä pieni vekki. Olin hieman ärtynyt jo tässä kohtaa. Ihmetytti myös, kun toisen käden s-koukun tilalla oli jokin outo rautalankaviritelmä. Totesin että ompa kiva, ja että pitää etsiä jos jossain varastossa on s-koukkuja. Luojan kiitos pienten nukkejeni mukana oli tullut ylimääräisiä s-koukkuja sieltä löytyi yksi.


Pesu ja kuivatus sujuivat normaalisti ilman komplikaatioita. Mutta kokoaminen, äh, en muista mikä nukke olisi tuonut minulle yhtä paljon päänvaivaa kuin tämä (noh, Varian kyllä toi myös päänvaivaa). Jotenkin tuntui että tämän kokoaminen oli paljon hankalampaa ja olisi ehkä pitänyt tehdä toisin kuin yleensä. En yleensä tarvitse lisäkäsiä nukkejen kokoamisessa, sen verran rutiinia siitä on tullut, mutta tämän kanssa tarvitsin kaiken mahdollisen avun. Huomasin, että sellaisenaan normaalit s-koukut eivät käsiin menneetkään, joten niitä piti väännellä pihtien kanssa ne sopiviksi. Tyhmä kun olin, kokosin nukkea ensin ja sitten vasta laitoin käsiä. Muuten tämä ei olisi ollut ongelma, mutta laitoin vähän paksumpaa nauhaa käsiin, etteivät olisi lötsköt. En sitten saanut kiristettyä narua kunnolla ja nyt minulla on nukke jonka toinen käsi roikkuu lötskönä. Huomatessani tämän olin että joo ei en jaksa koko rumbaa tehdä uusiksi ja koota tätä nukkea. Nyt neiti istuu vieläkin naamattomana hyllyssä odottamassa että löydän jostain aikaa ja hyvän sään mennä suihkumaan lakkaa. Epäilen, että kun saan uuden meikin niin uudelleen kokoaminenkin alkaa kiinnostaa. Pitäisi vaan tarttua toimeen.


Harukasta kuvaa eräänä sateisena päivänä.

Meillä oli myös Halloween bileet viime viikonloppuna ja hauskaa oli. Kaikki pukeutuivat as usual :).


Meillä oli escape roomia ja musavisaa ja "Kumpi mielummin" jossa hatusta nostettiin kaksi lappua joista piti tehdä toinen. Esimerkiksi tehtävänä saattoi olla, että syö sitruuna ja toisessa että käy hakemassa posti. Tämä oli tosi kiva ja ehdottomasti varmaan ensivuonna tehdään uusiksi vappu tai halloween bileissä. Ihan kaikkea ei edes keretty tekemään vaikka aloitettiin tekeminen joskus kuuden seiskan aikaan ja hommat venyivät aamu kolmeen. Minä käytin vanhaa Snow Halation Maki cossiani (jossa kuvasta puuttuu asusteita, mutta ne olivat kuumat sisätiloissa pidemmän päälle). Alunperin minulla piti olla Nico cossi, mutta se ei kerennyt tulla vaikka sen kuinka aikasin tilasin. Varasuunnitelmani oli siskoni cyber Honoka cossi, mutta kun sovitin sitä edeltävänä iltana.. tättärää, sehän ei enää mennytkään minulle. Tuli pieni aivonyrjähdys. Olin nimittäin sovittanut tuota cyber Honokaa viime kevättalvena ja se oli mahtunut minulle.. äh. Snow Halation Maki sentään vielä meni minulle, mutta tuosta jäi tosi paha maku suuhun.

*ininä warning, saa skipata*
Realiteetti on, että olen lihonut kahden vuoden aikana hirveästi. Sen takia en ole mitään Mercy kuviakaan mihkään laittanut, voi luoja kun näytän niissä niin paksulta. Alkoi ihan oikeasti hävettää että miten olen kehdannut näyttäytyä tuossa julkisesti. Nyt tälläkin hetkellä on vähän pahamieli siitä miltä itse näyttää ja vähän fiilis että haluan jarrutella cossien kanssa, koska en haluaisi tehdä niitä niin isoiksi. Osa minusta kuitenkin sanoo, että hei, niitä voi sitten pienentää jos/kun laihdut. Pitäisi varmaan taas jaksaa ahkerammin lähteä lenkille. Voi kun tuota mukavaa syksyä kesti niin vähän ja kurjia ilmoja taas enemmän. Ärsyttää suoraan sanottuna pelkkä lenkille kerrospukeutuminen ihan suunnattomasti ja tuo kylmä sää. Minulle parhaiten sopisi sellainen vähän viileä ilman ötököitä. Harmi  vain, että sellaisen sään saa parhaiten syksyllä ja keväällä. Jotenkin ei vaan yhtään innosta lähteä lenkkeilemään ja liukastelemaan tuohon säähän. Ei niinkuin tippaakaan. Motivaatio, löytyisitkö jostain? Miksi lihoo niin helposti mutta laihtuu niin vaikeasti? Tyhmä keho :( (anteeksi kun lopetin tämän tälläiseen nurinaan!)

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kaikki mitä haluaisin cossata osa.. kolme? Ei vaan neljä?

 Ajattelin laitella näitä ylös pitkästä aikaa taas. Tai noh, olisikohan edellisestä muutama kuukausi? Kuitenkin. Siitä postauksesta vielä kuumottelisi se Blade and soul chime puku (se kultainen jossa oli kuulokkeet jne).


Tämä siis. Sen laitan vielä ainakin toistaiseksi korvan taakse (ihan kuin näistä suurinkaan osa toteutuisi :D, mutta on kiva haaveilla).


Siskoni Meital varmaan repisi hiuksiaan kun NYT sitten haluaisin cossata pokémonista (hän puheli siitä jo aikoja sitten, mutta en löytänyt ketään kivaa hahmoa joka nappaisi). Nyt sitten pohdin, että oma traineri voisi olla kiva, mutta toisaalta sen kanssa sitten haluaisin venailla, koska jos hommaan pokémon Moonin, niin siinäkin voi olla kivan näköinen kouluttaja sitten.


Serena alkoi myös kiinnostamaan vaatteidensa vaihdoksen jälkeen. Tämä voisi olla keveä ja mukavan helppo ompele. Alunperin en oikein ollut kiinnostunut Serenasta cosplay mielessä, mutta pitkän tukan vaihduttua lyhyeen alkoi taas kiinnostamaan. Pidän jostain syystä lyhyistä helpoista tukista. Minulla olisi kivasti myös Sylveon pehmo Serenan kaveriksi. Vaikka tosi pienihän se on. Toisaalta olisihan minulla se Eeveekin.



 Mahou Shoujo Ikusei Keikaku on yksi tämän kauden lemppari animeistani jonka jokaista jaksoa odotan ihan innolla. Snow White olisi minusta aika kiva cossauskohde myöskin. Ripple on minusta myös kiva hahmo, mutta sillä on ehkä hieman liian vähän vaatetta tähän fiilikseeni.


Vanha kunnon chuunibyou. Satone on myös cossaus listalla. Tein viereen tuollaisen hienon värikartankin kun kävin ostamassa kankaita. Tämä cossi siis lähinnä odottaa ompeluaan, mutta olen Mercyn jälkeen pitänyt vähän lepotaukoa, sen verran kova tahti sen tekemisessä oli. Nyt on alkanut pussin kankaat kyllä jo vähän innostamaan ja ehkä tämäkin cossi valmistuu omaa tahtiaan jossain vaiheessa.


Kivasti löytyi kaikenlaisia yksityiskohta juttuja tästä. Sauva tekisi mieli tehdä ehkäpä.


Nämä Aqours halloween kortit olivat minusta myös tosi ihanan näköisiä. Ensimmäiset Aqours kortit johon aion säästää gemejä. Tässä setissä tykkään erityisesti Rubyn ja Hanamarun asuista. Toisaalta myös muutamien tyttöjen asuissa esiintyvät krinoliinit (olikohan se se sana?) olisivat hauska kokeilla toteuttaa. Näissä halloween asuissa erityisesti tykkään tuosta liukuvärjätystä hameen helmasta.


Ensiksi tykkäsin Rubyn puvusta joka on sukkia lukuunottamatta aika sama kuin Hanamarun vaate. Kuitenkin Hanamaru ehkä olisi minusta kivempi. Vaikka nämä ovat hyvin halloween, niin silti näkisin, että näitä voisi hyvin pitää muissakin coneissa (kun taas ehkä love liven joulupuvut esimerkiksi ovat aikalailla minusta vain talven coneihin). Tästä olikin vähän juttua tötterin puolella, mutta tämmöistä voisi olla kiva ryhmäillä (vinks vinks). Tosin näissä puvuissa on paljon yksityiskohtia ja niiden yhtenäisyys ei välttämättä ison ryhmän kanssa toteudu ilman kommunikointia. Uskon kyllä, että nämäkin puvut ennemmin tai myöhemmin tulevat "ostettaviksi versioiksi", kuten suurin osa korttien puvuista onkin tullut. Lähinnä mietin kankaiden kuviota miten sellainen tosiaan taitaa olla helpompi toteuttaa siellä jossain Kiinan päässä kuin käsin kotona.


Lisää halloween aiheista. Overwatchiin tuli halloween eventti ja tämä Mercyn skini olisi ehkä kiva tehdä. Nuo siivetkin voisi olla kätevämpi tehdä niin, että ne ovat tyyliin korsetissa kiinni tai jotain. Oikeastaan eniten minua hirvittää nuo hanskat, koska hanskat xD. Milloinkohan oppisin tekemään sellaiset for reals? Tuossa voisi hyvin käyttää vanhaa Mercy peruukkiakin.Aika iso osa nahkaisen näköisistä asusteista varmaan pitäisi muuttaa kankaisiksi.


Tuntuu, että lykkään Wowi cossisuunnitelmiani aina eteenpäin. Tässä on yksi kiva setti jonka voisin haluta toteuttaa. Eli druidi tier 19. En löytänyt netistä kuvia nelffi naisen päällä, joten reippaana ihmisenä menin kuvailemaan pelissä mainiani. Tämä setti tulee varmaan sitten ensivuoden raidista tippumaan. Tästäkin setistä on neljä eri värivariaatiota, joten valinnan varaa on.


Sitten olisi tämä Fire emblemin Velour (Velouria, mikä tämä on? Kangas selkeästi!). Tämä oikeastaan on musta hevonen jota siskoni minulle ehdotti. En itse pelaile Fire emblem pelejä. Ihan hirveästi vuoropohjaiset roolipelit eivät ole minua kiinnostaneet. Kuitenkin tykkään kovasti hahmodesignista ja paricossit on aina kiva asia. Vaatteet näyttävät käteviltä ja noissa varmaan pystyisi hyvin conissa hengaamaan. Innostuin jo että minulla olisi housut melkein tuohon, mutta sitten huomasin että hitsi, housuissani on kultaiset tekotaskut eikä niissä ole tuollaisia vyölenkkejä. Noh, mutta melkein.


Sisko siis ehdotti näitä kahta paricossiksi. Selkie ja Velour, mikäpä jottei.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Ugly to beauty

Intouduin pitkästä aikaa pelaamaan sims 4:sta. Siihen minut innoitti netissä näkemäni haaste jossa "rumasta" simistä tehdään kaunis. Tykkään muokata simejä, joten päätin päivitellä nelosen kondikseen ja kävin töihin.


Simssin omasta galleriasta löytyy helposti muokattavia simssejä kun laittaa hakusanaksi ugly. Viitaten tietenkin haasteen nimeen. #uglytobeauty toimii kai joissain tilanteissa. En paljoa kestänyt kun aloin nauramaan kun näin ensimmäisen uhrini :'D. Ihana psyko ilme. Muokkasin tätä paljon. Mm. anorektikko kädet ja jalat vähän lihakkaimmiksi, tissit riippumasta navasta, kehoa puupölkystä yms. Nenälle ja suulle ei loppujen lopuksi tarvinnut paljoa tehdä. Päätä tarvitsi kaventaa ja jo näytti vähän fiksummalta. Yhdistyneet kulmakarvat täytettiin vähän paksumpiin, mutta muuten pohja sama koko naamassa mitään kohtaa valitsematta uudelleen.


Seuraavat olivatkin jo vähän vaikeampia palauttaa ennalleen. Tämä mummeli muuttui italiaano mammaksi. Tissit saivat silarit ja suu vähän hymyä ja leukaluut kyytiä. Valitettavasti pinkki väri sai muuttua mustaksi ja iho sairaalloisesta päivittyneemmäksi. Tämä muori satsasi paljon plastiikkakirurgiaan joka ei voinut muuta kuin yrittää parhaansa. Faktana muuten, tämä simi meinasi tosi paljon näyttää mieheltä. Jätin aika isot korvat, koska ne ovat minusta aika hurmaavat :'D.


Peuraernu eli Deernu. En tiedä mitä tämän modelin mahalle on oikein tapahtunut kun noin pullottaa. Tämäkin naama oli aika vaikea saada fiksun näköiseksi. Halusin kuitenkin säästää tälle simille veistosmaisen nenänsä kuten myös ylemmälle simille. Koska Deernu on peuraernu, pitää hänellä olla sarvet (ja bilemeikkinä onkin peura meikki, josta valitettavasti ei ole kuvaa). Deernu on kova tyttö pitämään koruja ja siksi hänellä onkin sormet sormuksia täynnä lookissa kuin lookissa. Deernu on iloinen ja ulospäin suuntautunut murmeli joka pitää seuraa Fileminalle (yllä oleva simi) ja Shylingille (alla).  Lisänä kuva juhlalookista kun Deernulle sopii niin hyvin tuo Day of the dead meikki.


Viimeisenä muttei vähäisempänä Shyling joka muuttui varsin miehekkäästä tapauksesta ujoksi typyksi. Tämän kanssa saikin säätää vähän pidempään. Joitakin naaman osia saa vaivata ihan kunnolla ennen kuin saa ne ns. "alkuperäis asetuksille" joista on helpompi vääntää. Shyling on naapurintyttö, joka joutui noloon tilanteeseen heti uuteen kotiin muutettuaan (joo, simi kävi vessassa ja jostain syystä vieraat seurasivat sitä sinne ja nolo tilanne oli syntynyt). Shylingin elämäntoive on olla itse ilkimys ja kostaa kaikille häntä kiusanneille laittamalla heidän kätensä lämpimään veteen kun he nukkuvat. Miten pirullinen suunnitelma!!!

Että tälläistä :D. Minulla on tosi paha tapa ladata kaikkea muiden pelaajien tekemää sisältöä koneelleni, että simeistä saa kivemman näköisiä, ja yleensä simssin pelaamiseni alkaakin uusien hahmojen tekemisellä. Hirveän harvoin jaksan jatkaa jotain vanhoja perheitä, ellei niiden peluussa ole jokin jippo. Niin kuin kerran tein kahdeksan erilaista simiä ja niiden kaikkien piti asua talossa jossa huoneista toisiin siirrytään uima-altaan läpi (paitsi vessaan, pitäähän jokin raja nyt olla). Simeillä oli oma Hell's Kitchen ja jumppasali ja taidekeskus ja niissä piti tehdä päivärytmissä asioita. Valitettavasti muutama simi menehtyi traagisesti kun väsymys oli liian kova uima-altaassa. Toisesta en muista miten simi menehtyi, mutta kumminkin. Loppujen lopuksi talous taisi olla yksi iso big brother ja ulos ei päässyt. Muistaakseni siellä sitten oli jotain kolmio draamaa ja taisi yksi lapsikin syntyä :D. Pitäisi varmaan kokeilla jotain sims haasteita, jos sillä saisi pelaamisesta vähän enempi irti.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Muovisia kopukoita ja niistä haaveilua

(Ehkä viides kerta toden sanoo. Olen tehnyt tätä siis viidessä eri pätkässä jo saamatta julkaistuksi).
En ole kovinkaan aktiivinen ponikeräilijä loppujen lopuksi. Nykyään ostelen hyvin harvoin harjattavia G4:ia, kun tänne eivät ne mielenkiintoiset ole oikein rantautuneet niiden muutamien ekojen aaltojen jälkeen. Lisäksi olen huono ostamaan netistä G1 poneja. Kolmosia minulla ei ole yhtään ja kakkosia on tarttunut lähinnä kirpparilta pari kipaletta. Eniten kuitenkin rakastan noita G1 poneja ja niiden ulkonäköä. Tykkään kauheasti eri poneista, mutta yritin vääntää listan kapeaksi, että vain ihan lemppari lempparit olisivat siinä (muuten se olisi voinut jatkua vaikka taivaan rantaan saakka). Kuvat on törkeästi nyysitty googlen kuvahausta, koska obviously minulla ei suurinta osaa noista haavelistan poneista olekaan :D. Kuvien lähteinä esim. ebay, pinterest ja ponyology.


Aloitetaan ainoasta Babystä jonka keräsin listaan. Jostain syystä pienenäkin lapsiponit eivät olleet minusta yhtä mielenkiintoisia kuin aikuiset ponit. Baby Cotton Candy kuitenkin luisteli listalleni viimetingassa, lähinnä tosiaan pehmoisen värimaailmansa vuoksi. Minulla oli listalla myös aikuinen Cotton Candy, mutta jostain piti luopua ja baby saikin sen paikan. Olen aina jostain syystä tykännyt näiden kahden yksinkertaisista symboleista. Baby Cotton Candy taisi viedä sydämen silloin kun sain sen käymään luonani puhdistettavana. Olikohan tämänkin reppanan karva pussycatin pinkkiä, kun olen nähnyt näitä livenä vain valkojouhisina?


Minulla oli aivan karsea lista TE poneja, mutta niistäkin piti karsia. Locket sen sijaan sai jäädä, koska olen tosi ihastunut tähän poniin. Epäilisin että harjasten väri on ollut syynä (ja se, että on TE). Tykkään tästä posesta aika paljon, se on jotenkin kaino ja siro verrattuna joihinkin muihin pegosoksien poseihin.


Samaa posea edustaa Blueberry Baskets. Tämä poni on monin tavoin ihan täydellinen. Karvojen ja kehon ja silmien väri ja suloinen symboli. (huomasimpa muuten että tämän kuvan ponilla on joko neonspotteja tai markkeria kehossansa, hahhah.) Minusta näyttää suloiselta kun nuo marjat jatkuvat noin laajalle alueelle.


Ja lisää TE poneja yllätys yllätys :). Bright Eyes on jostain syystä myös yksi ikisuosikki. Epäilisin tuota väricomboa myöskin syyksi. Tuollainen harmaaseen hieman taittava sininen ja kirkkaat tuliset jouhet. Ainut mistä voisin nipottaa on tuo kello symboli, joka on vähän niin ja näin, mutta onneksi kuitenkin sopii yhteen jouhien kanssa väriltään.


Tämä on viimeinen listan TE poni (Sori Fizzy ja Galaxy, ette nyt päässeet tähän listaan kun tykkään teistä enemmän piirroshahmoina). Whizzer ja Wind Whistler tappelivat tästä paikasta, mutta päädyin ottamaan listalle Whizzerin ihan vain harjasten upeiden värien vuoksi. Tämä pose on hieman hassu omasta mielestäni varmaan tuon varvistelun takia, mutta se sopii tosi hyvin lentoleikkeihin. Se luo mielikuvan myös, että poni olisi hyvin kevyt.


Angel. Angel Angel Angel.. So Softit varmaan näyttävät parhaimmilta livenä, kuvissa ne tuppaavat näyttämään vähän epäsiisteiltä. Angelin huolisin kyllä deflokattunakin, sen verran kiva pohjaväri ja fisu symbolit. Pidän meri ja rantateemaisista poneista tällein yleisesti, vaikka Mainsail vähän siinä rajalla onkin väriensä kanssa. Angel on ehkä omaan silmään hyvin "tavallisen" näköinen poni joka hyvin helposti sulautuu massaan. Ainoastaan ehkä pose on vähän erilainen mitä tavallisesti maaponeilla on. En oikein ikinä tiennyt mitä poni tuossa asennossa tekee, vähän kuin hölkkäisi?


Aaah, tätä ponia tuskin kukaan arvasi listaltani löytyvän. Lemon Drop. Tämä poni oli paljon messissä lapsuudessani. Taisi serkuilta löytyä yksi ja siskoltakin ainakin hänen sanojensa mukaan. Sen nimi oli Tippa. Ei kyllä juurikaan muistikuvaa. Tykkään Lemon Dropin yksinkertaisuudesta ilman mitään ihmeellisyyksiä. Harja on sopivan mittainen ja vähän tuollaisen ujon näköinen (jos harja voi olla ujo. Ehkä juuri sellainen jonka alta kainosti katsellaan?). Jos vielä mennään siihen, että minkäversion LD pitäisi olla, niin ehdottomasti se sinipisarainen. En tiedä miksi, mutta se on minusta jotenkin suloisin.


Strawberry Surprise on myöskin lapsuudesta tuttu poni. Tämän muistan, että se oli siskolla. Siskoni kai osti sen jostain Tampereen kirppispöydältä joskus aikoinaan samaan aikaan kun minä ostin pari kipaletta? Strawberry Surprisen pose on minusta söötti, mutta ainakin siskon poninketale ei halunnut pysyä pystyssä juuri lainkaan. Siltikin minusta tuo maitomansikkakuva on aivan ihana. SS:n värit ovat mukavan pirteitä ja hempeitä samaan aikaan. SS ja LD ovat molemmat poneja jotka piirsin. Tarkoituksena olisi ollut piirrellä useitakin kopukoita, mutta jäivät vähän vähälle. Ehkä jatkan projektia joskus.


Jatketaan tällä "höyhenen kevyt" posella. Ah, Paradise. Mietin tosi kauan pistäisinkö listaan Paradisen vai Sugarberryn, mutta koska listassa oli jo yksi mansikkaponi niin päädyin Paradiseen. Paradise taitaakin olla ainut poni joka pääsi sekä animaatiolistaan että tähän. Katsokaa tuota nyt, niin kaunis. Paradisehan olisi So Soft poni, mutta minusta poni on ehkä hurmaavillaan ilman pörröä jolloin värit näkyvät ihanan vahvoina.


Lapsuudentuttu tämäkin. Dazzleglow oli minusta tosi mahtava poni jo lapsena. Serkuillani taisi olla sinisin sydämin varustettu versio, mutta voi pojat miten sitä saikin ihastella pimeässä. Dazzleglowin huolisin kumpana versiona vaan ja vaikka kuinka monena, sen verran kiva poni on. Tulipa huomattua, että Dazzleglow on myös ainut yksisarvinen tässä listassa, hups! Listassahan oli vaikka mitä, mm. Mimic, Gusty jne edellä mainitut Fizzy ja Galaxy, mutta kaipa se silmä sitten valkkasi kivoimmat.


Viimeisenä omaottama kuva joskus Mommy Meadowsweetistani. Tämä poni on minulle varmaan ehdottomasti tärkein lapsuuden ponini. Myöhemmin kun selvittelin lapsuudenponieni virallisia nimiä ja selvisi että poni oli "Mommy" en halunnut uskoa sitä lainkaan ja omani onkin selkeästi ennemminkin neiti Meadowsweet. Löysin vanhan valokuvan missä poni oli vesileikeissä ja silloin sillä oli näille ominainen värillinen harja. Omani harjassa värit ovat enää pelkkiä häivähdyksiä, niin eloisaa elämää se on viettänyt.


perjantai 9. syyskuuta 2016

Chan chan chan chan Tracon postaus chan

Otsikko, joo en tiedä. Oli sellainen kuin tracon viikonloppu ja Mercy cossi parikilpailuun. Koska en ottanut oikeastaan yhtään kuvia cossistani tai tapahtumasta (hieno homma hermanni), niin saatte tyytyä tekstipainotteiseen postaukseen. Tämä oli siis ihka ensimmäinen kerta kun osallistuttiin ihan itse kilpailuun :). Muut kilpailujutut ovat olleet lähinnä Hall kisoja.

Meital ja minä. Kuvan ottanut https://twitter.com/Villss0n

Koko juttu alkoi hauskasti perjantaina, kun minä kokeilin cossini siipiä. Noh, ne olivat aivan liian painavat pitää (teen vielä jonkn wip postauksen erikseen). Meillä oli edessä ongelma. Pukuni muutoin oli melkein valmis. Noh, vielä oli perjantai eikä auttanut, kuin tehdä uudet siivet jos halusin osallistua kisaan. Noin vähän päälle vuorokaudessa. Alkuperäisissä siivissä oli Mercyn siipien keltaset osat ja valot. Tietenkään näihin uusiin siipiin ei ollut aikaa moisia krumeluureja enää tehdä, joten piti jättää tälläiseksi yksinkertaisemmaksi versioksi. Lauantain conin skippasin ihan kokonaan ja viimeiset liimaukset tapahtuivat sunnuntai aamuna. Että joo, tuli vähän kiire. Valmiiksi kuitenkin saatiin ja päästiin lähtemään Traconia kohti.

Melkein koko coni meni bäkkärillä. Aamulla käytiin ilmoittautumassa ja sen jälkeen pyörähdettiin kuvattavana ja tsekkaamassa lavaa ja lopuksi käytiin tuomaroinnissa. Breastplateni ne valkoiset sivuhärpäkkeet oli kiinnitetty magneeteilla, mutta valitettavasti pelkät magneetit eivät conia kestäneet, joten kuumaliimasin ne pukkarissa kiinni asuun. Vähän muutenkin tuli ongelmia matkaan. Mammoja ei juurikaan pukkareilla näkynyt missä lähes kaikki kisaajat pyörivät. Jos Meitalin poikkis ei olisi ollut mukana, en olisi varmaan itse edes pystynyt pukeutumaan pukuuni. Myöskään pukkareilla olevien vessojen vesi ei toiminut ja sekin tuotti omat ongelmansa. Osaa puvustani piti nimittäin vähän siistiä kun toisien osien maalit eivät pitäneetkään (spray kankaassa lähinnä). Noh onneksi oli oma vesipullo mukana ja siskolla nenäliinoja joita pystyin lainaamaan.

Huomasin, että pukuni oli vähäsen ikävä päällä jos sitä piti pidemmän aikaa. Halo alkoi vähän kiristämään päätä ja hartiat huusivat jumituksesta kun etu- ja takapanssarin paino olivat hartioissa. Kengät.. voi kengät. Olin pari vuotta sitten noissa kengissä conissa ja ne olivat tuskaiset. Joten miksi ihmeessä en muistanut tätä faktaa. Lähinnä aika siis bäkkärillä meni siihen, että otin osia pois siksi aikaa päältä kun niitä ei tarvinnut käyttää ja puin niitä kuvauksiin sun muihin mihin niitä sitten tarvitsi. Tässä vaiheessa mainittakoon, että en tiennyt edes cossikisoihin osallistuville olevan minkään näköistä virkisteitä, kuten mehua yms edes olevan (huom. se pöytä missä nämä olivat oli tupaten täysi jotain porukkaa jonka ei varmaankaan pitänyt olla bäkkärillä eikä siis virkisteitä nähnyt ellei olisi mennyt väen paljouden läpi) joten tankkasin yhden fitness patukan ja hörpin vähän vettä. Yhdessä vaiheessa minun piti saada siivet selkään vissiin tuomarointia varten jolloin "huonekaverimme" auttoivat, mutta toinen heistä solmi siipikiinnikkeeni umpisolmulle, joten en saanut niitä koko päivänä pois (paitsi sitten parkkiksella niin että peruukkikin lähti). Ihan kiva että sai apua, mutta.. niin. Umpisolmut. Joita siis ei onnistunut Meital tai hänen poikkiskaan aukomaan.

Kello kävi ja pian meidän piti jonottaa lavalle pääsyä. Minusta oli vähän outoa, että meidän piti jonottaa melkein koko esityskisan ajan. Minulla oli tosi tukala olo cossissani ja paikallaan seisominen ei auttanut asiaa. Lavalle päästiin ja sieltä tultiin pois. Kun palkinnot oli jaettu (me emme sijoittuneet, vaikka en sitä kyllä edes odottanutkaan. Taso oli hurja!) halusin vain cossin pois päältä, mutta totesimme, että auto oli niin kaukana, että cossissa olisi ollut kurja kävellä sinne asti. Päätin siis pitää cossini päällä sen aikaa että päästiin ostoksille ja autoon (varavaatteenikin olivat autossa).

Emme olleet päässeet siskon kanssa bäkkäriltä kun meitä pysäyteltiin koko ajan kuviin ja videoihin :D. Se oli aika hurjaa. Kiitos vain kovasti näistä huomionosoituksista! Lopulta lukemattomien pysähtymisien jälkeen saavuttiin myyntisaliin.


Ostin myyntisalista vain itselleni pikkuisen lampaan (alempana). Minusta nämä Amusen lampaat ovat tosi sööttejä. Tekisi mieli hankkia se isoinkin lammas :). Päästiin myyntisalista ja mentiin ulos siskon kanssa venaamaan että hänen poikkiksensa saisi ajettua auton conpaikan eteen. Päästiin vielä muutamiin kuviin ja sitten paettiin parkkikselle. Sisko ihmetteli että onko minulla meikki lähtenyt huulien ympäriltä vai miksi se on ihan valkoinen. Totesin että nyt oli tosi huono olo. Minulla ei ollut nälkä eikä jano, mutta huomasi miten syömättömyys ja juomattomuus kostautui. Meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Sisko auttoi nopeasti kamat pois päältä ja siskon poikkiskin sopivasti ajoi paikalle. Päästyäni cossistani eroon ja käveltyäni autolle meni onneksi pyörryttäminen pois. Eipä ole vähään aikaan korvissa suhissut ja silmissä näkynyt sinisiä pisteitä tuolla tavalla. Onneksi kaivoin con repustani juomapulloni ja fitnesspatukkani ja olo muuttui taas ihan normaaliksi. Siskokin selvisi huonosta olostaan kun melkein pakotin hänet syömään yhden patukan ja juomaan vähän vettä. Siis tosi outoa ettei kerkeä edes tuntemaan nälkää koko päivänä, joten siksi varmaan ei tullut mieleen, että sitä pitäisi syödäkin. Mietin hetken myös että olisiko pyörrytys johtunut jännityksestä ja sen purkaantumisesta, mutta en usko kumpaankaan kun sunnuntai ei jännittänyt minua lainkaan. Yleensä coneissa on tullut syötyä, joten olisiko se sitten noiden kisajuttujen takia ettei sellaista edes muistanut. Oli muuten oikeasti tosi hassua, ettei kisapäivänä jännittänyt ollenkaan. Silloin Hall kisoihin osallistuessa lavalle menoa ja lavalla olo ja kaikki muut on jännittänyt ihan sikana, mutta nyt ei ollenkaan. Olisiko se sitten niin rutiinia osittain, ettei jaksa enää jänskätä? Totesinkin, että jos olisi osallistunut esityskilpailuun niin olisi varmaan jännittänyt ihan kauheasti. Ehkä kun tuossa parikilpailussa ei ns. tarvinnut tehdä yhtään mitään niin siksi se oli niin piece of cake tjs.

Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Kisaaminen itsessään oli aika mielenkiintoinen kokemus tuomareitten hyvin hämmentävänläheisiä hipelyitä myöten (en ole kuin kerran ollut tuomaroitavana tätä ennen) ja aion ehdottomasti osallistua jatkossakin kilpailemaan, mieluiten tietysti sisko Meitalin kanssa. Tästä ylipäätään jäi positiivinen kokemus vaikka teksti saattoikin välillä kuulostaa negatiiviselta. Todettiin myös siskon kanssa, että jottei tälläistä kiirettä pukujen kanssa tulisi, tehdään puvut jatkossa omaan tahtiin ilman että sovitaan mitään coneja erikseen. Sillain varmaan jälkikin on parempaa eikä tarvitse mitään öitä valvoa, että cossi tulee valmiiksi :).