maanantai 22. tammikuuta 2018

Espanjassa osa 2

5. Päivä

Sami oli tehnyt aamupalaksi pomppuleipää pekonilla ja kananmunalla. Oli tosi hyvää ja kerrankin tukeva aamupala. Käveltiin rantakadulla kohti Sea lifeä. Yllättävän paljon porukkaa kadulla oli, vaikka turistikausi olikin ns. ohi. Kun äiti yhtäkkiä päätti, että jäädään tähän ravintolaan x (joka muuten oli täpötäysi), todettiin vaan Samin kanssa, että me jatketaan kävelyä. Minua vähän ärsytti täyteen ravintolaan tunkeminen ja jatkettiin Samin kanssa siis satamaan. Kierreltiin siellä vähän. Hauskaa, että aika moni paikoista oli vieläkin samoja kuin ennen. Esim. se kauppa, mistä ostettiin Samin kanssa meidän kihlasormuksemme. Emme ole oikeastaan uskonnollisia Samin kanssa, eikä avioliitto ja häät oikein merkitse kummallekkaan mitään, joten sen takia ei olla jaksettu vaivautua minkään tuollaisten juttujen kanssa. Meille kihlasormukset meinaavat sitoumusta, emmekä tarvitse mitään ylimääräisiä pappeja tai muita sitä määräämään. Meni hieman ohi, mutta joo. Päivä oli aika kylmä ja käytiin huikkaamassa lasi vettä puokkiin. Jätettiin kyllä tippiä enemmän melkein kuin tuo lasillinen maksoi. Lol. Odoteltiin siinä ja viimein Kattu, Meital ja Zenalias saapuivat, että päästiin Sea lifeen. Äiti oli jatkanut matkaa Mammalle ja Vaarille.

Käveltiin aika nopeasti juttu läpi. Rauskujen altaalle oli laitettu pleksit, ettei niitä voi koskea. Ihan hyvä, koska niiden pinta jne. Lapsena lutrailin rauskualtaalla ja silittelin niitä. Altaan pohjassa oli myös joulukuvaelma, tosin Jeesus lapsi oli tyrkkäisty seimestä rauskujen toimesta naamalleen hiekkaan. Joulukoristeista puheenollen. Espanjassa niitä riitti. Joissain paikoissa oli tosi isojakin joulukoristeita ja hotellissa niitä oli myös paljon (ei tietenkään huoneistoissa).
Sea lifessä oli makeinta joku iso japanilainen hämähäkkirapu ja meduusat. Haluaisin huoneen, joka olisi kuin veden alla ja katossa roikkuisi meduusalamppuja ja -koristeita. Se olisi makeeta. Sea lifen katolla myös oli paikka parilla saukolla jotka huusivat ylisöpösti ruokaa heti kun ne näkivät ihmisiä. Toisaalta on makeeta nähdä kaloja tankissa, mutta toisaalta mietin olisivatko no onnellisempia merissä. Nämä ovat aina vähän tämmöisiä kysymyksiä omalla kohdallani. Meressäkin on omat vaaransa ja harminsa.



Meital ja Zenalias olivat sen verran hitaita, että tekstasimme heille menevämme edeltä. Käveltiin Mammalle ja Vaarille että oltaisiin äidin kanssa käyty "kiinakaupassa" (jossa siis kuuleman mukaan tehdään löytöjä), mutta se oli kiinni. Emme jaksaneet Samin kanssa enää mennä takaisin Mammalle ja Vaarille (koska, doh, ensinnäkin NÄLKÄ) ja kävelimme kaksitaan takaisin hotellille päin. Siinä oli kyllä tosi kiva jutella Samin kanssa ihan kaksistaan ja olla rauhassa. Täytyy sanoa, että olen tosi onnekas kun minulla on noin ihana mies.

Myöhemmin menimme tesmaamaan alakerran hotellin raflaa, paitsi Sami, jolla oli migreeni :(. Toin hänelle sieltä sitten myöhemmin pitsan. Alakerrassa vähän jännitti taas syöminen ja tilailu. Tykkäsin kyllä early bird menusta jossa sai ruuan hyvään hintaan. Alkupalaksi söin tomaattikeittoa joka oli tosi hyvää, mutta en uskaltanut syödä liikaa, varsinkin kun taistelin samalla huonoa oloa vastaan. Pääruuaksi söin beef burgerin (joo, aikapaljon roskaruokaa mokomalla matkalla :x) joka oli parasta mitä olin siihen mennessä matkalla syönyt. Siinä kohtaa huono-olokaan ei ollut niin paha kun söi pienissä määrissä kerrallaan. Melkein kaikki muut meidän seurueessa maistoivat miekkakalaa. Maistoin myös pienen palan ja se oli ihan hyvää. Vaarini tykkää miekkakalasta. Kun palattiin huoneeseen, oli Samillakin onneksi parempi olo ja pelattiin vähän hirsipuuta.

6. Päivä - voiton puolella jo

Olen jostain syystä saanut päähäni, että haluan LUKEA Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjan. Leffasta tykkään ja katsoin sitä myös Espanjassa espanja dubilla. Aika huvittavaa. Kirjastossa siellä Espanjassa olisi myös ollut suomeksi tuo kirja (Mamma tietää ja sanoi näin), mutta en sitten minään päivänä kerennyt/muistanut siellä kirjastossa käydä. Sen nyt olisi voinut lukea muutamassa päivässä. Sain sitten Mammalta lainaan jonkun Maria Kallio -kirjan (taisi olla Harmin Paikka?). Se oli ihan mielenkiintoinen, vaikka dekkareita en ihan kauheasti jaksakkaan lukea. Paitsi siis harvoin.

Oltiin kapinallisia ja mentiin Samin kanssa ihan vain kahdestaan koko päivä. Muut muistaakseni menivät Mammalle ja Vaarille. Käytiin Samin kanssa ostamassa törkykalliista turistikaupasta (koska muutakaan ei oikein ollut avoinna) hänelle paita ja yhteinen rantapyyhe. Se on hyvä pyyhe varsinkin sen takia, että se on niin iso. Minun piti ottaa kotoa rantapyyhe mukaan, mutta en muistanut sitten enää hetkenä x. Minulla on espanjasta ostettuja pyyhkeitä nimenomaan ranta käyttöä varten. Niitä olen Suomessa kiikutellut rannoille mukaan.

Happy hour
 Mentiin Samin kanssa istuksimaan rannalle ja puhuttiin Wowista. Syötiin paahtoleipää taasen hotellilla (koostuiko ruokavalioni kokonaan roskaruuasta ja paahtiksista?) ja katottiin Modern Familyä. Muut tulivat takaisin aika myöhään. Mentiin Samin ja Zenaliaksen kanssa happy hourille. Join siellä tietty vain kokista, koska en oikein juo alkoholia. Keskellä happy houria tuli viesti, että nyt syömään tortilloja. Koska meillä kuitenkin oli juotavaa, juotiin ne loppuun. Huoneille kun päästiin, niin meille oli jäänyt vain kämäiset yhdet tortillat :(. Ikävää sillain nälkäisenä, että on kämmenen verran syötävää. Bleh. Että hirveästi ei tullut syötyä mitään sinä päivänä. Mentiin partsille sitten kolmisteen hengaamaan ja puhuttiin kaikkea shaiba laibaa. Se oli kivaa. Mietin ensin, että onko surullista, että paras asia koko matkassa on se, kun pääsee puhumaan paskaa porukassa parvekkeella, mutta sitten totesin, että ei, onhan se kiva viettää porukassa aikaa. Paahtis on hyvää, mutta harmi, ettei se oikein täytä. Iltaisin ja aamuisin siis helposti tuli nälkä. Kuudennen päivän ruokani oli aika onneton, 4 paahtista, vanukas, tortilla ja sipsiä vähän. Päiväkirjassa harmittelin, että oli kyllä ikävää saada niin vähän ruokaa, varsinkin kun sen kävi ostamassa itse. Kaupassa käyminen oli melkein joka päiväistä lähinnä veden takia.


7. Päivä

"Fuge" päivä, eli olisi pitänyt lähteä Fuengirolaan ostoskeskukseen shoppailemaan. Meital kuitenkin oli niin kipeä, että jäätiin pitämään seuraa Samin ja Zenaliaksen kanssa. Rupateltiin ja pelailtiin meidän tableteilla ja 3ds:illä. Se oli ihan kivaa vaan olla ja ottaa rennosti.

Äitin ja Kattun palattua shoppailusta mentiin alakerran ravintolaan syömään Mamman tulevien synttärien kunniaksi. Söin cecar salaattia (joka oli jotenkin tosi mautonta?) ja sen saman beef burgerin kun se oli viimeksi ollut hyvää. Sami ja Zenaliaskin ottivat saman, tosin meiltä ei kysytty tarjoillessa ollenkaan pihvien kypsyyttä, joten meidän kolmen pihvit menivät sekaisin. Taisin saada mediumin, vaikka olin tilannut kypsän ja toiste päin. Ei kuitenkaan niin kauheasti välitetty siitä, vähän vain. Kun oltiin syöty, niin istuessani siinä, tuntui kuin olisin ollut jossain laivassa, mikä oli tosi outoa, sillä muutaman kerran hotellilla tuntui vähän huone keinuvan. Epäilen suoraan, että kyse olisi voinut olla jonkin sortin nestehukasta, koska kun yleensäkin juon aika vähäsen, niin Espanjassa join vielä vähän vähemmän, varmaankin juuri sen takia, ettei koko ajan kaupasta tarvitsisi hakea juomavettä. Tai sitten selkäni oli niin jumissa ettei veri kiertänyt kunnolla.

Siellä samalla Vaarini sitten kysyi, että jos joku meistä haluaisi ottaa tehtäväkseen kirjoittaa hänen elämästään "vielä kun ajatukset kulkee". Tämä pyyntö tuli vähän puun takaa, vaikka näin myöhemmin mietittynä mokoma vaikuttaa ihan luonnolliselta. Pöytäseurueestamme (lähinnä siis siskoja ja äitiä katsellen) ei ihmiset vaikuttaneet kauhean kiinnostuneelta tehtävään, mutta minua se kiinnosti ja mainitsin siitä Vaarille. Kyselin häneltä vähän, asiaan liittyviä, ja ehdotin, että kun he saapuvat taas Suomeen, voitaisiin sopia aikoja ja tulisin "haastattelemaan" häntä heidän luokseen vaikka päiväksi muutaman kerran kuussa. Pohdin jo, että helpointa olisi ottaa jonkin sortin nauhoitus väline ja sitten kirjoittaisin kuunnelman koneelle ja kirjoittaisin puhtaaksi. Mielestäni se vaikutti kiinnostavalta. Otan varmaan asian taas puheeksi, kun he saapuvat Suomeen joskus keväällä.


8. Päivä - Päivä, jolloin Suomi oli 100 v.

Nukuin huonosti ja heräilin äidin ärsyttävän kuuloisiin kännykän piippauksiin koko ajan. Pelailin Love Liveä, koska kiukutti ja silloin tuli joku spämmi viesti Suomen synttäreistä niin että failasin biisin. Melkein kaikki muut hehkuttivat, että jee Suomi täyttää 100, mutta itseäni ei hirveästi juhlituttanut tämä vuosi, kun hallituksen leikkelyt kohdistuivat jo valmiiksi köyhiin. En halua oikeastaan muistella viime vuotta juurikaan.

Päivä meni hengaillessa, BK mätöillä ja happy hourilla käymisestä yms. Happy hourilla minulle tuli valitettavasti huono-olo ja palasin hotellihuoneelle (yllätys). Ennen HH:ta katselimme linnan juhlia, joihin kyllästyttiin Meitalin kanssa ja siksi mentiin happy hourille. Pohtimiseni illalla olivat tasoa "ovatkohan kissat meille vihaisia kun päästään kotiin" ja "olenko jotenkin huonompi ihminen kun en oikein pysty juomaan alkoholia / johtuuko sosiaalisesta tilanteesta huono-olo alkoholin kanssa".

9. Päivä

Heräsin kahdeksan aikaan aamulla kun yläkerran huoneistossa alettiin remppaamaan. Fiilis oli aika ":.)))))". En käsitä, että jos hotellissa pitää alkaa remppaamaan, miksi se pitää aloittaa noin aikaisin? Söin aamupalaksi suklaavanukasta ja kermavaahtoa. Siis, tuo matka oli kyllä yksi rappioruoka reissu. Oudon aamupala valinnan jälkeen mentiin ostamaan tuliaisia muutamille henkilöille, esim. kissavahdeille. En yhtään ihmetellyt ylävatsakipua tuollaisen roskan syömisen jälkeen. Saattoi se olla närästystäkin, en tiedä miltä närästys tuntuu. Ostoksien jälkeen menimme rannalle istuksimaan ja juttelemaan. Puhuttiin, että jos joskus vaikka lähtisi Japaniin. Itse pohdin, että haluaisin varmistaa että niin pitkälle lennolle sitten olisi mukavat penkit, koska tuo Norwegianin sillilaatikko oli ihan karmea kokemus. Kävin uittamassa varpaita vedessä ja mentiin sitten syömään kun oltiin dumpattu matkamuistot huoneille. Menimme syömään samaan paikkaan missä oltiin silloin yksi päivä käyty syömässä ja otettiin kaikki samaa ruokaa mitä Zenalias oli silloin ottanut, se kana-annos. Se oli ihan hyvää. Sami ja Zenalias jäivät ottamaan selvää parista drinksusta ja minä, Meital ja Kattu mentiin kaupassa käymään. Sieltä ostin itselleni melocotonia kotiin ja sen viinipullon. Kattu osti ihan älyttömästi "joulusuklaata" eli suklaata, mitä Mamma ja Vaari tuovat aina Espanjasta joululahjaksi meille. Se on vähän niin kuin perinne.

Poikien drinksut
Jouluvalot ja lippu
Aurinko alkoi kohta laskea ja Meital halusi kuvata timelapse videon, joten juostiin hotellihuoneelle ja alas rantaan. Siellä sitten oltiin ja pojatkin tulivat sinne. Kun oltiin kuvailtu niin pojat lähtivät happy hourille. Olin kahden vaiheilla ja sitten myöhemmin liityin seuraan kokista juomaan. Mentiin sen jälkeen pelailemaan biljardia.




10. Päivä, josta en kirjoittanut mitään vihkoon

Lähtöpäivä oli aika kaivattu. En muista siitä paljoa. Taksikuskit kyytsäsivät meidät lentokentälle hurjaa vauhtia ja toisessa autossa kulkeneet olivat pahoinvoivia sen jälkeen. Lentokentällä minulla alkoi olla vähän päänsärkyä. Toivoin vain, että pääsisin pian koneeseen ja kotiin. Söimme vähän sämpylää kentällä ja sitten menimme odottelemaan koneeseen pääsyä. Lopulta päästiin koneeseen ja lento tuntui kyllä tosi pitkältä. Yritin nukkua ja kuunnella musiikkia, mutta ei siitä lopulta tullut mitään. Joku 40 minuuttia ja sain mp3:seni biisit kuunneltua. Yritin myös lukea, mutta jostain syystä minulle tuntui tulevan vähän matkapahoinvointia siitä? Autossa tämä ei olisi tullut yllätyksenä, mutta että koneessa? Varsinkin kun menomatkalla ei ollut mitään kummempia lukemisen kanssa. Matka lukemiseni muuten oli taas kerran Matkalla nörttiyden ytimeen. Halusin nähdä, että näenkö asioita nyt eri tavalla kun olen itsekin pelannut DnD:tä. Kun sai tilata ruokaa, otin toastin, koska se näytti herkulliselta kuvassa. Kuitenkin saadessani sen eteeni sain pettyä. Se oli paahtis joka oli kuin käytetty mikrossa kinkun ja juuston kanssa. Muuten ei olisi varmaan ollut ongelma, mutta se maistui kuin voi olisi mennyt pilalle. En pystynyt syömään juurikaan ilman että olisin meinannut oksentaa. Sen sijaan Kattun ottama stroganof oli ihan hyvän näköistä ja sain siitä vähän myös. Kattu oli menossa suoraan koneesta Anatuden keikalle, mutta lennon aikana mahdollinen korvatulehdus pilasi hommelin. Kun kaksi tuntia oli kulunut (ja minä luulin, että kohta oltaisiin perillä) tuli kuulutus, että tosiaan kahden tunnin ja kymmenen minuutin päästä oltaisiin Suomessa.

Loppumatka oli tuskaa, koska en voinut lukea enkä katsoa näytöltä tulevaa Modern Familyä matkapahoinvoinnin takia. Siis yritin katsella sitä näyttöä ja vaikka en lukenut edes tekstejä huonon olon aalto oikein pyyhkäisi. Yritin katsella ikkunasta ulos, mutta minun paikaltani siitä ei oikein ollut hyötyä. Tuo oli yksi elämäni inhottavimmistä neli tuntisista. Se huojennuksen määrä kun kuulutettiin, että kohta alettaisiin laskeutumaan. Ja varsinkin se, kun päästiin koneesta! Sami osti minulle Tuplan masiinasta, etten ihan olisi henkeäni heittänyt siihen paikkaan. Mikä ihana mies. Kun tultiin ulos, hengitin syvään Suomen ilmaa. Vitsi, vaikka oltiin lentokentällä, olin ihan "voi miten raikasta ilmaa!". Äidin mies oli meitä vastassa ja ajoi meidät kotiin. Toivottiin kovasti, että Appi ja hänen naisystävänsä olisivat jättäneet jotain pientä kaappiin kun tultaisiin kotiin. Olin tosi pahoinvoiva ajomatkan ajan ja kotipihalla pohdinkin, että oksennanko pihalle vai en. Päästiin kotiin sisälle ja siellä odottivat kissa vahdit ja meidän yllätykseksemme meidän arempi kissa joka selkeästi tykkäsi nyt myös muista ihmisistä, varsinkin kun sille oli annettu ruokaa. Kissa oli hetken että "Hetkonen, oliks nää ne kaks mun ihmistä" ja silloin alkoi kova kehrääminen ja puhe. Kotiin paluu oli ihanaa. Varsinkin kun sain buranaa pään särkyyni. Hassu juttu, otimme kokonaisen burana levyn reissuun mukaan vaikka eka olimme, että ei kai koko levyä tarvitse, mutta loppujen lopuksi levy oli tyhjä matkan lopuksi, lähinnä ehkä eniten noiden meidän kipeiden potilaiden vuoksi. Vielä ihanampaa oli kun Appi ja hänen naisystävänsä olivat käyneet kotipizzan kautta ja tuoneet meille pizzan iltapalaksi ;_;. Kun on koko päivän melkein syömättä, niin moinen ele on oikesti kuin maailmanlopun pelastus. Rupateltiin ja annettiin meidän tuliaiset ja kiiteltiin maat ja taivaat, että kun olivat katsoneet meidän kissojen perään. Sitten jäätiin kahdestaan Samin kanssa ja herkuteltiin pizzalla. Koska oli jo ilta, niin päästiin nukkumaan melkein heti.

Muutama Nyyti kuva loppuun




Sellainen oli meidän reissu. Ei ehkä mikään paras lähinnä noiden sairastelujen takia, mutta hyvä arjen keskeyttäjä. 

Olipa kerran Espanjassa (osa 1)

(Pikainen briiffaus tähän väliin, jonka voi skipata. Masennus on aina masennus, mutta nyt se on alkanut vähän vaikuttaa blogiinkin. En ole oikein jaksanut postailla mitään. Tuntuu, että tämä on lähinnä yksinpuhelua ((paitsi kiitos sinulle, tiedät kuka olet, joka olet jaksellut kommentoida aina silloin tällöin!)) ollut kohta parisen vuotta. Eikä siinä mitään, itselleni tätä kirjoitan, totta kai, mutta ikävää nähdä kovasti vaivaa, ja silti tulee vain, että yksi, mahdollisesti kaksi henkilöä on rastittanut "luin" kohdan vaikka sivun trafiikki näyttää ihan muuta. Joten, kommentoida ei tarvitse yhtään enempää kuin ennenkään, mutta jos jaksatte lukea näitä tekstejä niin arvostaisin tosi paljon, jos raksittaisitte tuolla teksin ala osassa olevan "luin" kohdan. Siitä tulisi hyvä mieli. Jatketaans:)

Nyyti biitsillä
(kuvista 90% on meidän watsap ryhmästä, joten en muista kuka reissusta oli ottanut minkäkin kuvan)
Joskus elokuussa yhtäkkiä minulta ja Samilta kysyttiin, että haluttaisiinko me lähteä Espanjaan joskus myöhemmällä syksyllä/alkutalvesta. Pohdittiin sitä jonkin aikaa, koska lentoliput ovat aika kalliita. Kuitenkin olivat jostain syystä tarjouksessa, joten piti päättää aika äkkiä. Äiti sanoi, että isovanhempamme olivat luvanneet kustantaa osan meidän kaikkien lentolipuista, joten summa oli sellainen, jonka pystyi kustantamaan.

Olimme Espanjassa 10 päivää. Se oli aika pitkä aika, mutta ei onneksi kahta viikkoa. Suurin ahdistukseni kohde oli kissat ja niiden jättäminen kotiin. Ne kun joutuisivat olemaan yksinään vähän yli normi työpäivän verran ulkona. Appini tulisi niitä vahtimaan naisystävänsä kanssa, kun töistä pääsisivät. Kissat onneksi kuitenkin pärjäsivät matkan ajan ihan hyvin. Toinen kissoistamme oli kyllä lihonut aika palloksi, kun sille oltiin annettu enemmän ruokaa mitä olisi pitänyt :x. No, nyt se on syönyt normaalit annokset sen jälkeen kun ollaan tultu reissusta ja on se vähän jo pienentynytkin takaisin päin. Kova huuto oli kissoilta vastassa kun tultiin takaisin kotiin. Selkeästi oli paljon asiaa kerrottavana ja puskettiin niin kovasti, että melkein ääni tuli käheäksi kehräyksestä.


Mutta tosiaan, siihen reissuun. Lähdimme Espanjaan iltalennolla (minä, molemmat pikkusiskoni, pikkusiskoni mieheke Zenalias, Sami ja tietysti äiti) ja saavuimme Malagalle joskus 12 jälkeen, jos muistan oikein. En oikein ollut sosiaalisella tuulella ajaessamme HKI-Vantaan lentokentälle. En oikein myöskään huolesta ja jännitykseltäni saanut syötyä kuin vähän jotain makaroonia ennen ajamista. Lentokentällä sitten ennen lentoa söin smoothien ja vähän sipsejä onneksi. Olisin voinut syödä toki jotain kunnollistakin, mutta kun jännittää alkaa vähän ahdistaa ja syöminen siitä kärsii kun ahdistus aiheuttaa minulle hieman huonoa oloa. Ikäviä sivuoireita masennuksen takia tuommoiset. Minulle siis usein vieraassa paikassa syöminen ahdistaa, ja silloin tulee herkästi huono-olo. Toisaalta, nyt kun olen oivaltanut, että huono-olo ei olekaan "oikeaa" pahoinvointia, on olo helpottanut helpommin kun olen todennut, että aha, nyt taitaakin ahdistaa. Rauhoitu, niin menee ohi niin kuin ennenkin. Syöt vain rauhassa, mihkään ei ole kiirettä ja saa syödä sen verran kuin pystyy. Spoilerina voin sanoa, että kun oli pakko syödä usein varsinkin ulkona ja tehdä randomeita retkiä sun muita, niin Suomen puolella kaikki tekeminen on ollut kuin lasten leikkiä sen jälkeen. En silloin Espanjassa tosin vielä tiennyt, että tuo huono-olo oli ahdistusta.

Sanotaanko, että lentokoneet ja mitkään yli 4h lennot eivät ole minua varten. Norwegianin koneessa istuttiin kuin sillit suolassa (kirjaimellisesti retkemme pitkät miehet olivat polvet suunnilleen kiinni etummaisessa penkissä) ja tuli kyllä kirottua Suomalaiset alimpaan helvettiin käsimatkatavaroidensa kanssa. Siis mikä siinä on, että pitää änkeä koneeseen ja suksia koneessa ees taas niiden matkatavaroidensa kanssa. Ja eikö voi odottaa, että muut, joiden matkatavarat eivät ole siellä ylhäällä hyllyllä, pääsisivät nopeasti koneesta sen sijaan, että seisoo siinä kolme vuotta säätämässä keskellä käytävää? En ymmärrä.. En ole lentänyt moneen vuoteen, joten oli taas totuttelemista. Lapsena siis lensin tosi paljon Suomen ja Malagan välillä. Meidän isovanhemmat asuvat tuolla etelässä talvet, joten oli ihan normaalia lennellä sinne ja takaisin melkein joka vuosi. Siitä syystä Malagassa ei ole hirveästi oikein mitään uutuuden viehätystä, mutta lähdin matkalle lähinnä "irtiotto arjesta" mielessäni. Pidin matkasta kuva/kirjoituspäiväkirjaa, että muistaisin myöhemmin mitä reissussa tulikaan tehtyä.

Hedarin kanssa koneessa pohdin päässäni, että kuuluiko minun sittenkään olla tässä koneessa. Mieli oli aika musta, väsytti ja oli tylsää, joten nuokin saattoi olla osasyynä. Ensimmäisenä ulos koneesta astuttaessa pälkähti mieleeni, että ompa ilma muuten tosi erilaista ja eri hajuista täällä Espanjassa. Olin tosin ajatellut samaa kai viime reissullakin joskus kolme vai viisi vuotta sitten (en muista). Pääsimme oikeasti hotelliin nukkumaan vasta kello kolme yöllä. En ollut syönyt koneessa mitään, mutta äitillä oli matkalaukussaan ruisleipää jota sitten mutustelin pelkällään pulloveden kanssa.

Hotellin pihassa asui kissa. Joka ratsasti norsulla

1. Päivä.

Ensimmäinen hotellihuoneemme parin päivän ajan oli katutasolla, josta oikeastaan ei nähnyt muuta kuin vastakkaista seinää ja vähän kasvillisuutta. En olisi edes halunnut arvata millaista olisi asua ns. "kellarikerroksessa" ei altaan puolella. Huoneeseemme tuli aika vähän päivän valoa, joten en pannut pahakseni kun muutama päivä myöhemmin muutimme kuudenteen kerrokseen. Yö oli ollut viileä nukkua ja heräsin joskus 9 aikaan ukkoseen. En käytä kenkiä sisätiloissa, ja lattiat olivat normaalin jäätävät, kiveä kun olivat. Olisipa tuollakin ollut tohveleita, niinkuin joissain Suomessa olevissa hotelleissa. Myöhemmin lainailimmekin Mammalta villasukkia. Aamupalaksi melkein kaikkina 10. päivänä söin paahtoleipää ja mehua/vettä. Minulle paahtoleipä paahdettuna on luksusta, koska meillä kotona ei ole toimivaa paahdinta. En siis pannut pahakseni.
Päivällä vähäsen satoi, ja lähdimme Mammalle ja Vaarille ja sieltä syömään Mamman ja Vaarin suosimaan kiinalaiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan hyvää ja sen jälkeen päätin, että nyt pitää päästä rannalle. Ilmeisesti off seasonilla rannasta ei paljoa huolehdita ja meri olikin tuonut aika paljon levää ja roskia rannalle. Meri oli yksi asioista minkä takia halusin lähteä Espanjaan, joten hieman roskainen ranta kyllä latisti fiiliksiäni aikatavalla. Myös pari meduusaa oli huuhtoutunut rannalle. Ne olivat hyllyviä.

Hiekkaranta oli sateiden jälkeen hieman kostea. Kuva oli otettu eräänä toisena päivänä
Hirveästi sinä päivänä ei tehty mitään. Seikkailtiin hotellissa ja pelattiin biljardisalissa bilistä. Mielestäni parasta koko lomassa isovanhempien tapaamisen ohella oli pelata bilistä ja istua parvekkeella puhumassa kaikkea roskaa. Kylpyamme oli myös tosi kiva (vaikka vähän ehkä tuntui syylliseltä kylpeä kun Malagassa oli vähän vesipulaa :P) vaikka jostain syystä en paljoa jaksanutkaan kylpeä. Toinen siskoni oli ollut kipeä ennen matkaa ja traagisesti kävi niin, että Meital kipeytyi vielä enemmän ja tartutti sitten siskoni Kattun samaan syssyyn. Nuo kaksi eivät oikeen minään päivänä viitsineet olla kunnolla aloillaan, joten olivat lähes koko loman ajan kipeinä. Onneksi kuitenkaan meihin muihin ei tarttunut nuha/kuume/kurkkukipu.

2. Päivä.

Heräsin kello 9 maissa taasen. Hotellissa oli vähän paperiset seinät ja sängyt suoraan käytävän puoleisella seinällä joten käytävältä äänet kuuluivat selvästi ja vielä liikenteenkin melu. Tuossa kohtaa on joku omituinen säätö tiessä, joten ihmiset tööttäilevät. Oikeasti melkein koko ajan! En ihan hirveän hyvin nukkunut koko reissulla. Mutta ainakaan en sitten nukkunut koko päivää.

Käytiin supremarketissa ja sitten Kattu ja minä lähdettiin rantaan treenaamaan. Olin ottanut urheilukamppeeni vartavasten mukaan, koska päätettiin, että treenataan reissulla. Spoiler, se tosin jäi vaan yhteen treeni kertaan, kun Kattu kipeytyi. Juostiin hiekassa (siis voi vitsi, että on rankkaa!) ja portaita ja sitten tehtiin muita juttuja ja vähän venyteltiin lopuksi. Olin ihan kuitti, mutta kivaa oli. Äiti oli tehnyt makaronilaatikkoa sillä aikaa. Joo, makaronilaatikko Espanjassa :D. Loppuillan hengasin Meitalin kanssa hotellihuoneessa samaan aikaan kun muut menivät Happy Hourille. Siis ihan oikeasti, alkoholi on tosi halpaa Espanjassa! En juo viiniä, mutta ostin jonkun parin euron valkoviinipullon itselleni ihan vain sen takia koska pystyin. Myöskään kukaan ei koskaan kysynyt reissulla henkkareita, joi mitä joi tai osti mitä osti. Hauskaa. Se valkkari oli minusta hyvää. Join sitä kotona hieman ja vein jouluksi loput äidille. Muiden mielestä se oli kuulemma liian makeaa. Pyh pah. Also, Vaarini oli käynyt terveystarkastuksessa ja lääkäri oli kysynyt, että juoko hän mitään alkoholia. Vaari oli vastannut, että valkoviiniä, mutta lääkäri oli naurahtanut, että eikun ihan jotain oikeaa alkoholia. Punaviiniä tai vastavaa. Totesi Vaari, että siellä ilmeisesti valkoviini ei ollut alkoholia. Aika jännä juttu.

Iltapalaksi aloitin epäterveellisen linjan ja söin jäistä suklaavanukasta (meidän jääkaappi kävi vähän ylitehoilla) kermavaahdon kanssa.


3. Päivä

Retkipäivä.
Lähdettiin aamulla kymmenen aikaan konkkaronkan kanssa ajelemaan kohti järviä. Tämä oli ihan sovittu juttu Mamman ja Vaarin kanssa. Koska vähän kärsin autossakin pahoinvoinnista (nyt mietin, että onko sekin jotain ahdistusta?) istuin edessä Kattun kanssa ja muut kahdella muulla takaistuimella. Ajeltiin pitkin poikin ja maisemat koostuivat aikalailla jostain aron näköisestä ja hylätyistä pikkumökeistä. Matkalle myös mahtui kaupunkia ja vuoristotietä. Perillä meitä odotti pari turkoosia vesistöä joissa vesi oli laskenut kovasti. Vuorilla oli oikeasti aika kylmä ja kaduin, etten ottanut takkiani mukaan. Käytiin syömässä ravintolassa joka järvien vierellä oli. Otin ruuaksi kanaa. Ruuat olivat aikalailla sellaista tasoa kuin olisi itse pyöräyttänyt grillissä ne. Tuntui, ettei muutenkaan mitään kovin vau elämyksiä tuolla matkalla ruuan suhteen ollut ja maustamiset olivat aika yksiulotteisia. Ei niinkään haitannut, kuitenkin sillä sai mahansa täyteen.



Tuolla oli joku kuninkaan tai jolle kulle rakennettu huvila. Se oli siistin näköinen

Poor doge :(
Yksi asia mikä suretti Espanjan matkalla oli eläimet. Jo ennen Espanjaan lähtöä mietin, haluaisinko tukea maata, jossa haluttaisiin pitää härkätaistelut kulttuuriaarteena hengissä ja metsästyskoiria kohdeltiin kuin roskaa (tuskastun kun ajattelenkin galgojen kohtaloa joiden omistaja on barbaarin tasoa). Tässä kohtaa joku voisi sanoa, "onhan Suomessakin ne ainaiset kesäkissat!" (joista riittää myös minulla ranttausta). Mutta silti. Eikä tietenkään voida yleistää, että kaikki tekisivät tai ajattelisivat noin. Pohdin myös tuolla matkalla, että on muuten vähän kissoja kadunkulmilla verrattuna edelliseen reissukertaan. Ilmeisesti noina aikaväleinä "kissojen keskitysleirit" hoitivat hommansa. Nämä ajatukset reissulla herätti nähdessäni langan laihan koiran tuon järviravintolan vierellä hengaamassa. Hypätessämme takaisin auton kyytiin, pohdin ääneen tuota koiraa ja meidän kuskimme (Suomalainen joka on asunut Espanjassa vuosia) totesi, että se on varmasti hylätty. Sain nähdä omin silmin, miten jotkut pitävät eläimiä vain tavaroina jotka voi hylätä sen jälkeen kun niihin kyllästytään. Meinasi melkein päästä itku. Hotellille päästyämme ilmoitin paikalliselle eläin suojalle (mikä shelter on suomeksi?) tuosta koirasta. Tuo eläin suoja tekee yhteistyötä suomessa olevan "Espanjan katukoirat" kanssa, joten arvelin sen olevan ihan ok paikka. En kuitenkaan saanut ikinä mitään vastausta sieltä, mutta toivon, että koira oltaisiin löydetty ja sille saataisiin koti ja parempi elämä. Koko loppu autoreissu tuo koira kävi mielessäni. Ajelimme ympäriinä ja johonkin paikkaan missä kuvattiin "Vain Elämää". En muista tuon paikan nimeä. Mielialani oli harvinaisen synkkä tuohon kohtaan, eikä asiaa helpottanut nähdä maantien vieressä juoksentelevaa kissanpentua. Sentäs kun ajeltiin vuorilta alas, oli vähän kivempaa. Minusta maisemat olivat kiinnostavempia ja oli hurjaa katsoa miten korkealle ja jyrkkiikin paikkoihin ihmiset olivat rakentaneet taloja.




Kun tultiin hotellille, käytiin katsastamassa hotellin "Game room" jossa oli jotain ikuisuuden vanhoja pelejä (mut hei, ilmakiekko!) ja käytiin hotellin viereisessä Burger Kingissä hakemassa iltamättöjä. Uh oh.
Tämmöistä maisemaa lähinnä oli ajomatkalla järville

4. Päivä - muutto toiseen huoneeseen

Selvittyämme alakerran huoneistossa saimme muuttaa ylempään kerrokseen. Valitettavasti meren puolelle ei tälläkään kertaa saatu huoneita, niin että ne olisivat olleet vierekkäin (mielestäni oli kätevää, kun huoneiden välisen oven sai auki ja pystyi käyttämään molempia jääkaappeja. Jos olisi ollut vain tuo yksi jääkaappi, niin olisi tullut vähän ahdasta). Huoneissa oli myös ihan kunnon peitot ja muutenkin, vaikka kalusteet olivat samoja, olivat ne vähän upgradettu selkeästi ylempiin kerroksiin.

Hötellihyöne
 Huoneesta avautui näkymä kaupungin yli vuorelle. Liikenteen melu oli sama kuin alemmassa kerroksessa, mutta sentäs parvekkeella istuksellessa saattoi katsella mitä ympärillä tapahtuu. Harmillista tosin oli, ettei meidän parvekkeelle paistanut aurinko ollenkaan :(. En myöskään yksinäni viitsinyt lähteä biksuineni allasosastolle, ja siksi olisin halunnut aurinko parvekkeen. En päässyt kokeilemaan uutta bikiniyläosaa ollenkaan koko matkalla. Vaikka olin sen ihan varta vasten reissua varten hommannut jostain syksyn poistoista.

En tainnut muuten kertoa, että Espanjassa ollessamme sää oli aika viileää, vastasi omasta mielestäni noin Suomen kevättä. Ilman tuulta olisi voinut varmaan olla vähän lämpimämpää, mutta sanotaanko, että jos olisin tiennyt ihan paikallisen täsmäsään viikkoa aiemmin, olisin varautunut lämpimämmillä vaatteilla. Shortsit saivat pysyä laukussa matkan ajan.

Ainakin on niitä vuoria
 Muuttopäivänä mentiin Mamman ja Vaarin kanssa syömään. Paikka oli supermarketin lähellä oleva ravintola. Söin siellä pizzaa, kun kaikki listassa oleva näytti epäilyttäviltä, mutta ruokien saapuessa totesin, että listan kuvat olivat tosi huonoja. Etenkin Zenaliaksen kana ja ranskikset näyttivät sen verran hyviltä, että kaduin pizzavalintaani. Zenalias parka sai jo leiman otsaansa "kana miehenä" isovanhempieni toimesta tilattuaan parissa paikassa kanaruokaa. Ruokailuun liittyen, minua ärsytti alkuruoka/jälkiruoka rumba, josta vähän sain ihmettelyä, kun en moisia jaksanut tilailla. Pääruuat kaikkialla kuitenkin olivat enemmän kuin täyttäviä, enkä siis jaksanut oikeastaan syödä jälkiruokaa, mistä sainkin sitten kuulla koko matkan ajan jos kävimme ulkona syömässä. Tai siis, kun joka kerta kuulee "etkö sä ota mitään alkupalaksi?!? Ootko ihan varma!?! Eksä syö mitään jälkiruokaa!??! mikset!?" niin alkaa se vähän rassaamaan ja stressaamaan, että olenko nyt ihan outo kun en syö kolmea annosta per ruokailu. Totesinkin siinä yhdessä vaiheessa, että minulla on nyt sopiva olo, enkä halua pilata sitä millään äkkimakealla ja liian täydellä mahalla. Tuntui että ravintola väkikin katsoi vähän pitkään kun olin seurueessa ainut joka ei ottanut alkuruokaa tai jälkiruokaa. Höh sentäs.


Aiemmmin ennen syömisiä kävimme rannalla kävelemässä ja otin Nyytin mukaani. Kuvailin sitä vain vähäsen. Tuntuu, että se oli matkalla mukana pikemminkin minulle hymyilemässä iloisesti kuin kuvaus kohteena. Toinen "uniriepu" oli hassu koira pehmoleluni. Arvoin kovasti, että kenet ottaisin matkalleni mukaan, ja koira vaikutti käytännölliseltä. En oikein ole antanut sille mitään nimeäkään. Se on vain koira. Tai sitten sen nimi on Atka. Atka kuitenkin oli tosi hyvä, kun se oli mukana. Pehmeä silitellä. Ei vaan, parasta oli, että sen sai leukani alle yöksi toimittamaan kotona olevan tyynyni virkaa. Totesin myös, että se toimisi hyvin silmälappuina tai sen voisi laittaa korville.

Meidän päivät olivat vähän laiskoja, eikä hirveästi pohdittu erikseen että mitä sitä jaksaisi tehdä. Hotellille päästyämme katselimme Netflixistä Modern Familyn 8. kautta, joka silloin näkyi Espanjan Netflixissä, mutta ei ollut vielä ilmestynyt Suomen puolella (nyt tuo 8. kausi on jo keretty katsoa, vaikka se vasta ilmestyi Suomen puolella). Menin sen jälkeen kylpyyn ja pelottelin vähän itseäni muka kuulleeni asioita ja muuta (luulin oikeasti hetken kuulleeni jonkun naisen hyminää, mutta se oli vain putkisto). Iltapala ratkaisu oli laiska BK.

Avustaja ollut töissä

(jatkuu)

torstai 9. marraskuuta 2017

Inhottava ylläri nukkehyllystä

 Kyllästyin kun Monster High nukkeni olivat kahdella hyllyllä jotka olivat niille liian matalia, joten päätin muuttaa monsterini korkeampaan hyllyyn, joka toimi lähinnä bjd proppieni tilana. Samalla päätin vaihtaa tytöille toiset asut. Koko hommassa meni kaksi tuntia kun puin, riisuin ja pesin muutaman monsterin tukkaa.

Siistit neidit jotka ovat valmiita hyllyyn.
 Olen vähän keikkunut, että pitäisikö monsteri kantaani vähentää, mutta toisaalta, tykkään melkein kaikista niin paljon etten viitsisi. Ottaessani monstereita hyllystä tein inhottavan löydöksen. Nimittäin parilla nukellani on ilmestynyt paha liimapää ongelma. Suurin osa nukeistani on ihan okei. Niillä taitaakin suurimmalla osalla olla ihan kunnolla rootatut hiukset ilman mitään liimoja. Rochelle paljastui vielä enemmän liimapääksi kuin aiemmin. Nyt melkein näytti, että osa hiuksista oli melkein vähän kellertäviä vaikka pesu auttoikin hiukan.

Liimapää ongelmaiset :(
 Rochellen tukka tuntui monen pesunkin jälkeen tosi ällöttävältä. Sellaiselta tahmaiselta. Tiedän, että yleensä liimapää ongelmaa ei voi hoitaa muuten kuin rootata nukke uudestaan. Se on vähän sääli, sillä tykkään nimenomaan, että Rochellen tukka on noin ainutlaatuinen ja raita hiuksissa on turkoosi eikä vaaleansininen mikä taisi olla yleisempi väri tämän basicin kanssa. En muutenkaan osaa rootata eikä minulla ole välineitä siihen. Saattaa olla, että lähetän tämän tytön (ja muutaman muun) jonnekkin parempiin osaaviin käsiin, jos jaksan. Tällä hetkellä tyydyin tupruttelemaan hiukset täyteen talkkia, joka ei Rochellella näytäkään kauhean pahalta. Eivätkä hiukset tunnu kamalilta. Kuitenkin tietoisena tästä ongelmasta pidän näiden liimapäiden hiukset erossa vaatteista.

Spectran liimapää ongelma on vielä aika minimaalinen, mutta hiukset näyttävät juuresta vähän kuin rasvaisilta. Operettan hiukset sen sijaan ovat ihan hirveässä kunnossa. Ennen hiukset tuntuivat vain tuollaisilta hamppuisilta, mutta nyt ne olivat sekä tahmeat että hamppuiset.

Kaikken pettynein olen Robeccan hiuksiin. Hänellä ei ennen ollut liimapää ongelmaa ja hiukset olivat sievät ja pehmeät, mutta nyt yhtäkkiä vuoden sisällä tukka on ihan tahmainen. Erityisesti ärsyttää, että Robecca paljastui liimapääksi sillä Robecca on aina ollut yksi lemppari monstereistani. Robeccan tapauksessa ei oikein tuota talkkia voida käyttää (vaikka laitoin nyt silti, koska parempi se kuin limatukka) kun hiukset ovat mustat. Mietin mitä tytön kanssa aion tehdä. Tosi ärsyttävää, että tuollainen ongelma puhkeaa tuollain yllärinä.


Otin kaikista monstereistani siis kuvat toisenlaisissa vaatteissa. Osalle oli tosi vaikea keksiä mitään yhdistelmiä.


Talkkipäät. Rochellella ei melkein koko ongelmaa edes huomaa, mutta tuo Robecca :(. Voi hitsit sentään.


Kaksi muuta liimapäätä. Kauhulla odottelen, että paljastuuko muistakin nukeistani liimapäitä. En ole varma onko Lagoonallani myös orastava ongelma. Saisi näitä tekevä firma kyllä panostaa laatuun. Onhan se liiman pursottaminen varmaan nopeampaa päähän, mutta voisi vähän keräilijöitäkin miettiä.


Avea kyllä kaipaa uutta meikkiä. En ole oikein ollut tyytyväinen tuohon sitten alkuunkaan. Pitäisi vain keksiä vähän, että illaista sitä kaipaisi. En myöskään uskalla avata tuota Jinafiren tukkaa. Pelkään että mitä sieltä mahtaa löytyä. Silloin kun sen ostin, oli takapahvi sen näköinen kuin jotain rasvaista oltaisiin heitetty siihen. Muuten tukka ei kyllä tunnu ällöttävältä käsiin.


Isabellaan ja Venukseen sentään voi luottaa. Ainakin hyvin hartaasti toivon, ettei kumpikaan aio alkaa purskauttelemaan liimaa päästään. Kyllähän jos pään nappaisi irti voisi suoraan tarkistaa pään sisällön, mutta en taida alkaa jaksamaan. Isabella on muutenkin made in china ja tuntuu ainakin omalla kohdalla, että nuo made in indonesiat ovat herkempiä tuossa liiman pursotuksessa.


En varmaan koskaan avaa tuota Frankien kampausta ellei ole ihan pakko. Ja nuo valokuvaus vaatesetin henkselit olivat jostain syystä löystyneet. Voi voi voi..


Janesta en ole oikein vieläkään varma mitä haluan siitä. Ihon väri on tosi kiva ja vaatteet, mutta tukasta en oikein pidä, tai pikemminkin sen värivalinnoista. Aikanaan ostin Janen kustomointia varten, mutta en ole ihan varma, että raaskinko. Siinä kuitenkin on tosi monta elementtiä, mistä pidän ihan tuollein normaalistikin. Aikanaan siis mietin, että Janesta olisi kiva kustomoida World of warcraftin night elffi. Saattaa olla, että jos Janesta löytyy joskus joku muukin versio, joka olisi halvempi, niin siitä voisi muokkailla. En ole pitkään aikaan ostellut monstereita. Mielestäni kovinkaan moni uusista ei ole ollut kauhean kiinnostava, tai sitten vaatteet ovat olleet niin tylsät. Tällein siis keräilijän silmin, nuo budjettiversiot ovat olleet aika meh.

torstai 19. lokakuuta 2017

Ups se Tracon postaus

 Ah, ennen kuin tämä katoaa jonnekin muistini syövereihin, olisi varmaan parasta saada se ulos. Tracon omalta kohdalta meni ihan ok:sti. Voin koko lauantai päivän vähän huonosti, että se vähän söi kokemusta.

Lähdettiin taas siis reissuun med minun mieheke, sisko ja sen poikkis. Koska ei oltu ihan tunnin tarkkoja, saavuttiin Traconiin joskus puolilta päivin. Mielestäni kannattaisi varmaan alkaa varaamaan huonetta tyyliin perjantaiksikin niin voisi aamulla ottaa rennosti. Toisaalta, en koskaan nuku oikein hotelleissa hyvin, mutta mielestäni se on vähän pienempi paha kuin ajella Hyvinkäältä Tampereelle, vaikkei sekään nyt mikään ihan hirveä matka ole. Anyways, käytiin lunastamassa rannekkeet ja siis ihan hirveää, suurinpiirtein vain hengattiin conissa. Minulla ei siis ollut mikään hirveän hyvä olo, eikä lippujen jonotus paikkalipullisiin ohjelmiin oikein kiinnostanut sillä kertaa meitä ketään. Käytiin pyörimässä, syötiin vähän, käytiin myyntisali ja kun kirpparillekin piti jonottaa, todettiin vaan, että ehkä sitten myöhemmin. Sitten onnistuin kaatumaan portaissa ja vaikka kokemus ei oikeastaan sattunut, tuli sääreeni omenan kokoinen mustelma. Siinä vaiheessa olin vähän, että otettaisko vaikka kuvia ja lähdetään syömään jotain. Koska ulkona satoi ja sisätilat olivat tupaten täynnä, otettiin vain pikaisesti muutamat kuvat portaissa. Tämä taisi ärsyttää meitä kaikkia, koska meillä malleilla ei ollut inspistä oikein kuvauspaikan takia ja kuvaajia (kuvaajaa?) ärsytti valaistuksen puute. Parin räpsyn jälkeen piti tavata kavereita, joten sisko, minä ja siskon poikkis josta käytän nyt nikkiä Zenalias, lähdettiin hotellille vaihtamaan vaatteita.


Olin tosi tosi tööt silloin joten en jaksanut ihan hirveästi sosialisoida. Menimme Burger Kingiin ekaa kertaa, mutta ihan hirveän ihmeellistä se ei ollut. Samaa hampurilaista en ainakaan ottaisi ensi kerralla, mutta ranskikset olivat mukavan kokoisia ja mahdollisuus tankata juomaa ihan 10/10. Siinä vaiheessa vasta huomasin, että minulla oli tosi jano ja hotellillakin join varmaan pari litraa vettä. Vaikka luulin juoneeni päivän aikana ihan hyvin, silti taisi olla jokin nestehukka, josta sitten huono oloni johtui. Loppu ilta sitten vietettiin elokuvaa katsellessa ja napostellessa.

En ole mikään mestari worblaaja, mutta ihan ok:t minusta
Tähän väliin muuten pitikin mainita, että sisko ja minä tosiaan ostettiin puvut. Päädyimme tähän lopputulokseen laskiessamme materiaalikuluja ja todettiin, että niistä tulee paljon enemmän kuin pukujen ostamisesta. Kenkien jalkasuojat tehtiin itse, mutta muuten puvut oli ostopukuja. Ylipäätään antaisin puvulle ehkä 8,5/10. Mielestäni se oli kiva, sulat kauniita, mutta muutama yksityiskohta olisi voinut olla paremman näköinen.

Minä Florana ja Meital Feliciana Fire Emblemistä. Kuvaajana J.K.
Näin jälkeenpäin pohtiessani tuo peruukkikin olisi voinut olla vähän vaaleampaa ja neutraalimpaa sävyä, mutta menee se kai noinkin. Totesimme lauantaina, että kuvataan nämä puvut uudestaan sitten jossain paremmassa paikassa ja paremmalla ajalla.


Sunnuntai meni sitten normo vaatteissa ja shoppaillessa. Ostin myyntisalista peuransarvet (joista ei ole nyt kuvaa x)) ja muuten tuin taiteilijoita ja ostin SD kokoisen hupparin Iaikaalta ja upeita Myrntain printtejä jotka pääsivät olohuoneen seinälle kehyksiin. Minusta on ihanaa tukea taiteilijoita :). Kun Muumimuseoon pääsi halvemmalla Tracon rannekkeiden kanssa, otettiin sitten kaikki hyöty irti ja mentiin näyttelyyn. Olin tosi iloinen että kävimme siellä, se oli upea kokemus tämmöiselle muumifanille ja ilmeisesti myös sellaisille jotka muumeja eivät fanita niin paljoa. Eniten tykkäsin miten alakerta oli teemoitettu ja kuvaelmista (öh, pienoismaailmoista? Mitä ne nyt olivatkaan). Jalat olivat kävelystä ihan muussina, joten oli kiva, että museossa saattoi istahtaa kivien näköisille sohville. Suosittelen käymään jos muumit yhtään kiinnostavat.

Ompas muuten suttuinen kuva :(

maanantai 18. syyskuuta 2017

Hyvin nukkeisa postaus

 Olen pelannut Overwatchia betasta asti (viime talvena hieman enemmän tai vähemmän aktiivisesti), joten ei paljoa tarvitse sanoa, että olen fani. Olin ihan innoissani, kun ensimmäinen Overwatch nendoroid Tracer julkaistiin. Nendoja minulla ei ennen ollutkaan, joten tästä olisi kiva aloittaa. Pre-orderasin Tracerin Amiamista hyvän hintansa vuoksi ja edellisellä viikolla sitten Tracer sitten saapuikin postissa.



Minusta tämä Tracer nendo on tosi söötti. Tykkään eniten tuosta suu auki -naamasta.


Boxista en ottanut enempää kuvia. Jostain syystä oli kiire saada tyty boxista. Tracerista tykkään hahmona myös kovasti, että ihan sarja sokeana en päättänyt häntä hankkia. Sen takia nendo Mei ei mennytkään tilaukseen koska jostain syystä nendo versio ei kolahtanut. Sen sijaan ensi vuoden tammikuussa ilmestyvä Mercy meni samantien myös pre-orderiin.


Lisäosia oli kaksi lisä naamaa, kahdet lisäkäsiparit, ulti pommi ja tuollainen koukistuva jalka, jotta Tracer voi tehdä victory posensa.


Olen vieläkin yllättynyt miten käteviä nendon mukana tuleva teline on. Kannattelee tyttöä tosi hyvin ja tukevasti neidon painavasta päästä huolimatta. 



Vähän suttuinen kuva tämä
"Ever get that feeling of déjà vu?"

Oltiin myös eräänä iltana pelaamassa siskolla Dungeons & Dragonsia ja käytiin hakemassa kaupasta vähän jotain snäcksiä. Siellä samalla huomattiin cittarissa, että oli joku poistolelulaari ja käytiin ronkkimassa sitä sitten. Matkaan sieltä tarttui Monster High accesories setti (jonka olinkin halunnut) eurolla ja kiva karkkiteemainen Sasha viidellä eurolla! Siis olipa kiva löytö! Vitonen Bratzista! Siellä oli pari muuta, mutta ajattelin nostalgian vuoksi ottaa tämän Sashan matkaani.



Tähän settiin kuului myös Cloe, Jade ja Yasmin, mutta heitä ei laarista löytynyt tälläisinä versioina.


Avasin sitten Sashan samantien paketista. Tosi hauskaa saada taas uusi Bratz kokoelmaan. Asun korujen värivalinnat olivat vähän outoja minusta ja olisi ollut parempi jos keltaiset osat olisivat olleet vaikka kultaisia. Itsessään tykkään Sashan meikistä ja hiuksista eniten. Hame oli vähän tuollaista kangasta, että se tahtoi purkautua huolittelemattomasta reunasta. Mutta ehkä reunan voi polttaa.


Tein myös vähän vertailtua uuden ja vanhimman Sashan välillä. Olikohan tämä uusi 2015 vai 2016 vuoden Sasha ja vanhempi siis ihka ensimmäinen ilmestynyt Sasha. Vanhempi on selkeästi jämäkämpi rakenteinen kuin uusi. Kun vanhalla leveys painottuu yläkroppaan niin uudella tyypillisesti lantion alueelle, kuten tämän aikakauden nukeilla on tapana. Uuden Sashan jalat ovat myös huomattavasti kapeammat kuin vanhan. Sen sijaan kenkien koko on suurentunut aika paljon vanhaan verrattuna. Uudempi Sasha on ihan vähän korkeampi ja pää hitusen verran isompi. 


Vanhan Sashan meikki on suhteellisen maanläheinen. Hiuksien värissä on myös pientä eroa. Uudemman hiukset ovat vähän ruskeammat väriltään.


Uudemman meikki on huulian lukuunottamatta aika hillitty. Silmien väri on pysynyt Sashalla aika samanlaisena vuosien saatossa. Isoimmat erot uuden ja vanhan välillä ovat silmien ja kulmakarvojen muoto. 


Yllättäen tosin uuden Sashan kädet ovat isommat kuin vanhan. Erillään oleva etusormi on kiva, mutta ylipäätään tykkään vanhemman käden pyöreydestä enemmän.


Nilkkojen paksuuden ero ja miten palloiksi jalat ovat muuttuneet. Tykkään noista liioitelluista uusista jaloista, vaikka ilman kenkiä voi kuvitella miten oudon näköiseltä jalka näyttää x). Jalkojen tapit olivat myös hieman erikokoisia, joten voi olla, että kenkiä ei voi vaihdella näiden kahden kesken. Sitä en edes tajunnut kuvatessa katsoa.


Vanha ja uusi toppi. Tästä näkee miten iso ero rinnan kohdalla on. Epäilen että uuden Sashan vaatteet sopisivat hyvin monstereille ja toisin päin. Uuden Sashan toppi ei mene vanhalle, mutta alaosat menevät molemmille kumminkin päin.

Näiden lisäksi tein vihdoin "Doll Changes" memen, joka on odotellut koneeni syövereissä ties kuinka kauan. Ideanahan on laittaa firman kuva ja minkä näköinen nukke on sinulla.

Dollmore Momo, Iplehouse Freezia, Luts Abadon

En ole oikein ikinä tykännyt Dollmore Momon firma kuvista. Minusta ne kaipaisisivat hieman "updateemista". Iplehouse Freeziaahaan ei edes enää myydä. Hirveä harmi, koska tykkäsin näistä vanhoista YID:istä ja olisin halunnut muutaman muunkin niitä. Lutsin Abadon sen sijaan näyttää ihan kivalta minusta firmakuvissa.

Soom Breccia, Dollmore suntan Momo, Soom Obsidius
 Varian taitaa olla ainut jonka halusin jonkin verran muistuttavan firma versiotaan, koska ihastuin nimenomaan tähän stailaukseen. Auroralle olen yrittänyt kerätä fullset osia pikkuhiljaa. Enää puuttuisi limited peruukki, silmät ja korvat. Peruukki ja silmät eivät niin kovasti kiinnosta, mutta voi kun löytäisin Breccia korvat jostain. Tykkään niistä niin hirveästi.

Soom: Taco, Clozel, Migma
 Elizen kohdalla ihastuin myös aika paljon Clozelin stailaukseen. Tykkään Clozelin default meikistä kuvissa ainakin. Toisaalta tykkään tuosta tyylistä mihkä olen Elizebethin stailannut. Isarasta on vanhakuva, tällä hetkellä Isaralla hyllyssä on ne vihreät perhossilmät ja blondi lyhyt peruukki. Mutta jos mietin Isaraa hahmona niin defaulttina päähäni tulee kuva mustatukkaisesta Isarasta.

Soom Necy and Lilid. Musedoll Erato
 Alunperin en ollut edes suunnitellut näitä kahta Soomin pikkuista, mutta kun nämä ilmestyivät, ei voinut asialle enää mitään ja ne oli pakko tilata. Necyn kohdalla enemmän ehkä elukkaosta kiinnostivat, söpö nassu oli vain plussaa. Celestelle pitäisi tehdä kyllä uudet blushit korviin ja tassuihin. Lilid oli rakastuminen kirkkaalta taivaalta. Rakastan tuota nassua ja minusta Soomin default meikkikin on tosi suloinen. Linnealla on sama peruukki kun noissa firman kuvissa. Harukahan oli ihan ylläripylläri ostos kun kohdalle sattui. Haruka ei hirveästi muistuta tyyliltään firman Eratoa. Tuo limited puku olisi varmaan ihana metsästää joskus jostain, mutta tuskimpa löytyy. Minulle kävisi kumpi vain, tämä Eraton beige tai Thalian pinkki.

Tälläistä tälläkertaa. Kirjoittelen vielä Traconista tässä jossain vaiheessa kunhan jaksan. Pahoittelen mahdollisia aivopieru tekstejä, olen ollut tässä nyt viikon jos conrutossa :D.